Petri Bäcklund Koirani pelkää Opas koiran pelonhallintaan Eläinlääketieteen lisensiaatti Petri Bäcklund 1. Koiran luonteen kehittyminen 2. Koiran käyttäytymisen kehitys 2.1. Hermoston kehittyminen herkkien kausien aikana 2.2. Herkän kauden vaiheet 2.3. Vastasyntynyt 2.4. Siirtymävaihe 2.5. Sosiaalistuminen 2.6. Nuoruusikä 3. Oppimisen teoria 3.1. Oppiminen 3.2. Klassinen ehdollistuminen 3.3. Instrumentaalinen eli väline-ehdollistuminen 3.4. Pelkoehdollistuminen 3.5. Vastaehdollistaminen 3.6. Totuttaminen 3.7. Herkistyminen 3.8. Takaisinherkistyminen 3.9. Poisherkistäminen 4. Motivaatio ja palkitseminen 4.1. Positiivinen vahvistaminen 4.2. Negatiivinen vahvistaminen 4.3. Rankaiseminen 5. Koirien pelot ja kammot 5.1. Pelot 5.2. Kammot 5.3. Riskitekijät kammojen kehittymiselle 6. Feromonit 6.1. Feromonit ovat viestimolekyylejä 6.2. Tyynnyttävät feromonit 6.3. D.A.P.® - feromonivalmiste 6.4. D.A.P.® - haihduttimen käyttö 6.5. D.A.P.® - suihkeen käyttö 7. Pelkojen poisherkistäminen 7.1. Rentoutumisharjoittelu 7.2. Poisherkistäminen ja vastaehdollistaminen 7.2.1. Äänikammo 7.2.2. Ukkosen kammo 7.2.3. Yksinjäämisen kammo 7.2.4. Matkustamiseen liittyvä kammo 7.2.4.1 Taustaa matkustuspelolle 7.2.4.2 Pentujen matkustuspelon ennaltaehkäiseminen 7.2.4.3 Matkustuspelon terapia 8. Pelkojen ennaltaehkäisy 8.1. Käytösongelmien seuraukset 8.2. Kasvattajan rooli 8.3. Pentu tulee taloon 8.4. Parvovirusriski 9. Kirjallisuusluettelo Koirani pelkää opas koiran pelon hallintaan 1. Koiran luonteen kehittyminen Koirien luonteeseen on tuhansien vuosien ajan vaikuttanut niiden yhteiselo ihmisen seuralaisena. Koiran eriytyminen eri rotutyyppeihin alkoi noin 7000 vuotta sitten. Viimeisten 5000 vuoden aikana ihminen on edistänyt eri koirarotujen syntyä valitsemalla koirien parittelukumppanit. Tästä on ollut seurauksena, että ympäristöön parhaiten sopeutuneet yksilöt eivät ole välttämättä päässeet jatkamaan sukua. Suurimmat muutokset koiran luonteessa oletettavasti johtuvat siitä, että koiria jalostettaessa ihminen on järjestelmällisesti painottanut koiran pentumaisia ominaisuuksia. Tämän lapsekkaan käyttäytymisen ansiosta koirat säilyttävät leikkisyytensä aikuistuttuaan ja ovat tästä syystä helpommin käsiteltäviä ja paremmin koulutettavissa kuin niiden villit sukulaiset. Lisäksi koiria on jalostettu rohkeammiksi. Luonnonvaraiset koiraeläimet pelkäävät luonnostaan uusia, eläimelle vieraita asioita ja ilmiöitä. Uusien asioiden pelko on villieläimelle tärkeä, yksilöä suojaava ominaisuus, eikä sitä ole helppo koulutuksella muuttaa. Uusia asioita pelkäävä koira on levoton ja säikky ja tämä arkuus ja jatkuva varuillaan olo hankaloittaa koiran yhteiseloa ihmisen kanssa. Jalostustyön tuloksena on onnistuttu luomaan koiria, jotka sietävät hyvin vieraita tilanteita ja sopeutuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kaikkien koirien kohdalla. Osa kesykoirista kantaa edelleen villikoiran arkaa geeniperimää ja on herkempi kehittämään erilaisia pelkoja. Vaikka perimä määrää koiran luonteen, on koiran kasvuympäristöllä ratkaiseva merkitys koiran myöhempään käyttäytymiseen. Koiran lopullisessa käyttäytymisessä perimän osuus on noin 20-30 % ja loput on ympäristön vaikutuksen tulosta. Sillä, miten nuoren koiran kanssa tehdään tai ei tehdä kasvuaikana, on peruuttamaton vaikutus sen käyttäytymiseen aikuisena. luonne 3 2. Koiran käyttäytymisen kehitys 2.1. Hermoston kehittyminen herkkien kausien aikana Koirien luonteissa, sosiaalisessa asemassa, ympäristöolosuhteissa ja omistajien käyttäytymisessä on suurta vaihtelua. Koiranpentu kykenee selviytymään tämän kaaoksen keskellä hermoston muokkautumiskyvyn ansiosta. Käyttäytymisen kehityksen kannalta on pennun 12 ensimmäisen elinviikon aikaisilla kokemuksilla ratkaisevan tärkeä merkitys. Tätä kehitysjaksoa kutsutaan herkäksi kaudeksi ja sen ajan tapahtumilla on pysyviä vaikutuksia pennun käyttäytymisen muokkautumiseen. Oppiminen on tämän kehitysvaiheen aikana hyvin tehokasta, jolloin hyvät sekä huonot kokemukset painuvat tehokkaasti pennun pitkäaikaiseen muistiin. Tänä aikana aivojen synnynnäiset hermoyhteydet järjestyvät pennun kokemusten sääteleminä uudelleen, mistä seuraa käyttäytymistapojen vakiintuminen pennussa. 2.2. Herkän kauden vaiheet Koiran kehittymisen herkän kauden vaiheet ikä viikkoja 2 vasta syntynyt siirtymävaihe sosiaalistuminen nuoruusikä 4 8 12 sukukypsyys Kaavio 2.2.A Koiran kehittymisen herkän kauden vaiheet. Koiran käyttäytymisen kehitys herkkien kausien aikana Pentujen näkö, kuulo ja koordinaatio kehittyvät Hampaiden puhkeaminen, puremiseston oppiminen käyttäytyminen Pentujen sosiaalistuminen toisiinsa leikkien ja taistelujen ohella Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin Pelkoreaktioiden kehittyminen voimakkainta Pentujen stimulointi aloitettava: valojen räpsytys lämpötilan muutokset, kasvattajan läheisyys Pesäalueen virikkeellistäminen, erilaisiin ääniin tutustuttaminen Erilaisiin ihmisiin ja lemmikkieläimiin tutustuttaminen sisällä Ulkoelämään totuttelu, matkustaminen (yhdistä harjoitteluun D.A.P.) Uuteen kotiin sopeutuminen (sopeutumista helpottamaan D.A.P.) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. vko Kaavio 2.2.B Koiran käyttäytymisen kehitys herkkien kausien aikana. Vihreällä on merkitty pentujen kehitysvaiheiden ajanjaksot ja sinisellä ajanjaksot, jolloin pentujen stimulointi ja uusiin asioihin tutustuttaminen on tehokkainta. Syntyvät pennut ovat aluksi täydellisesti riippuvaisia emästään, mutta kehittyessään fyysisesti ne itsenäistyvät ja tulevat tietoiseksi ympäristöstään. Tämä kehittyminen tapahtuu herkkien ajanjaksojen aikana, jotka jakaantuvat seuraaviin kausiin: vastasyntyneen kausi (viikot 1-2), siirtymävaihe (viikko 3), sosiaalistumisen ajanjakso (viikot 4-12) sekä nuoruusikä, joka kestää koiran 10 - 12 viikon iästä aina seksuaalisen kypsymisen saavuttamiseen asti. 4 2.3. Vastasyntynyt Koiranpennut syntyvät sokeina ja kuuroina ja niiden hermosto on heikosti kehittynyt lukuun ottamatta hermoston niitä osia, jotka ohjaavat syömiseen, kasvon tuntoaistiin, tasapainoon ja vartalon oikaisemiseen liittyviä toimintoja. Emän käyttäytyminen on vaistojen ohjaamaa; se nuolee pentuja, lepää niiden luona ja reagoi niiden vikinään. Emän nisien välistä erittyy tyynnyttävää feromonia, joka rauhoittaa pentuja. Kaikki, mikä tällöin häiritsee emää tai estää tämän luontaista toimintaa, saattaa vahingoittaa pentujen kehitystä. Emässä aggressiiviset eleet viittaavat sen liialliseen häirintään ja kasvattajan on tällöin tärkeää rauhoittaa emän ympäristö, jotta se saisi rauhassa hoitaa pentujaan parin ensimmäisen viikon aikana. Tässä vaiheessa tulee välttää pentueen esittelyä vieraille. 2.4. Siirtymävaihe Siirtymävaiheen, päivien 13-20 aikana pentujen aistit (näkö, kuulo sekä koordinaatio) kehittyvät nopeasti ympäristön virikkeiden myötävaikutuksesta. Tänä aikana pennut tulisi altistaa pienelle stressille, kuten valojen sytytykselle ja sammuttamiselle, lämpötilan vaihteluille ja ihmisten läheisyydelle. Pienelle stressille hyvin nuorena altistuneet pennut ovat elinvoimaisempia kuin stressille altistumattomat pennut; ne ovat parempia ongelmanratkaisutehtävissä, ne dominoivat pentueen muita yksilöitä ja kiintyvät voimakkaasti ihmisiin. Tämänkaltaiset tulokset osoittavat pentujen varhaisen käsittelyn olevan niille eduksi. 2.5. Sosiaalistuminen Sosiaalistumisen kautta pidetään tärkeimpänä ajanjaksona koiran käyttäytymisen kehityksen kannalta. Tänä aikana pennut aktivoituvat ympäristön vaikutuksesta ja ne muodostavat käsityksen ympäristöstään, luovat sosiaaliset suhteet muihin pentueen jäseniin sekä emään ja luonnollisesti myös ihmisiin. Viikkojen 3-8 välisenä aikana pennut oppivat koirien välisen seurustelutaidon. Ennen sosiaalistumisjakson alkamista vieroitetut ja pentueestaan pois siirretyt pennut ovat aikuisina vaikeasti käsiteltäviä muiden koirien seurassa. Ne ovat joko peloissaan toisten koirien läsnäolosta tai käyttäytyvät aggressiivisesti. Ne eivät osaa leikkiä muiden koirien kanssa ja ovat vaikeasti kasvatettavia. Hampaiden puhkeaminen tapahtuu keskimäärin 20. päivän ikäisenä. Puremisen eston pennut oppivat leikkien kautta. Pennun purressa liian voimakkaasti sisarustaan tai emäänsä, vastaa tämä takaisin kiljahduksella tai vihaisella reaktiolla, jolloin pentu oppii tarkkailemaan käyttämäänsä puruvoimaa. Ilman puremisen eston kehittymistä lauman jäsenet loukkaantuisivat vakavasti selvittäessään laumajärjestystään aikuisiällä. Pennut toipuvat 3-5 viikon iässä pelästymisestä erittäin nopeasti, jonka jälkeen säikähdyksestä toipuminen hidastuu. Tässä viiden viikon kynnyksellä pennuille kehittyy pelkorefleksi, joka kasvattaa pentujen kynnystä lähestyä niille tuntemattomia tilanteita. Tämä refleksi varmistaa pentujen sosiaalistumisen omiin lajitovereihin, mutta samalla suojelee pentuja vierailta uhkatekijöiltä, kunnes pennut ovat oppineet erottamaan viholliset ja ystävät toisistaan. Viikoista 5-7 aina viikkoon 12 saakka koirat sosiaalistuvat ihmisiin helpoiten. Pennun ihmisiin sosiaalistaminen on erittäin tärkeää, koska huonosti sosiaalistuneista koirista harvoin tulee tasapainoisia seuralaisia omistajilleen. Pennut, jotka ovat olleet eristyksissä ihmiskontakteista 14. viikon ikään asti, aristavat lopun elämäänsä ihmistä. Tämän takia pentuja tulee kolmannesta elinviikosta alkaen totuttaa eri-ikäisiin ja eri sukupuolta edustaviin ihmisiin. Koirat tarkkailevat ihmisten eleitä ja liikkeitä hyvin tarkasti. Riemuissaan kiljahtelevat sekä ennalta arvaamattomasti käyttäytyvät lapset saavat lapsiin tottumattomassa koirassa aikaan pelkoa. Samoin voi käydä muutoin epävarmasti käyttäytyvien ihmisten, kuten humalaisten ja vanhusten kohdalla, jollei koira ole jo varhaisella iällä oppinut sietämään ihmisten erilaisuutta. Pentujen vanhetessa niiden leikit muuttuvat yhä mutkikkaammiksi ja niihin liittyy rituaalisia piirteitä. Leikeissä esiintyvien johtamis- ja alistuvuuseleiden avulla pentueen sisällä muodostuu hierarkiajärjestys, joka auttaa pentueen jäseniä tuntemaan toisensa ja lukemaan toistensa ruumiinkieltä. 5 Emän luonne vaikuttaa siihen, miten pennut reagoivat uusiin kokemuksiin. Jos emä on luonteeltaan arka ja pyrkii peräytymään vieraan lähestyessä, oppivat pennut pian käyttäytymään vastaavasti. Myöhemmin pennut käyttäytyvät pelokkaasti vieraiden läheisyydessä, vaikka emä ei olisikaan läsnä. Koirat, joiden sosiaalistuminen toisiin koiriin on jäänyt puutteelliseksi, suuntautuvat usein liiaksi ihmisiin. Tällöin etenkin uroskoirilla, on taipumus suunnata seksuaalista käyttäytymistään ihmisiin. Pennut aloittavat esineillä leikkimisen sosiaalistumisen kauden lähestyessä loppua. Ne leikkivät tapporavistelu- ja saalistusleikkejä, jotka kehittävät pentujen liiketaitoja. Herkkä kausi päättyy, kun olennaiset hermoradat ovat peruuttamattomasti muodostuneet kokemusten ohjaamina. Vaikkakin herkkä kausi on tärkeä vaihe koiran oppimisen kannalta, kykenee koira koko elinikänsä ajan jossain määrin sopeutumaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja omaksumaan uusia käyttäytymismalleja. 2.6. Nuoruusikä Nuoruusiän aikana koiran peruskäyttäytymismalli vakiintuu lopullisesti. Aikaisemmin opitut tavat saattavat murrosiässä hidastaa uusien tapojen omaksumista. Nuoruusikä päättyy koirilla puberteetti-iän alkuun viimeistään vuoden ikään mennessä. 3. Oppimisen teoria 3.1. Oppiminen Oppimismekanismien hallitseminen auttaa ymmärtämään koiran käyttäytymistä ja koska käytössä olevat koirien koulutusmenetelmät perustuvat niiden soveltamiseen, on oppimismekanismien sisäistämisestä kouluttajalle suurta hyötyä. Oppimistapahtumat jaetaan assosiatiiviseen sekä assosioitumattomaan oppimiseen. Seuraava oppisanasto selventää tämän kappaleen sisältöä. Assosiaatio: Mielleyhtymä kahden tapahtuman välillä. Ärsyke: Tapahtuma, joka sopivan voimakkaana aiheuttaa reaktion yksilössä tai sen elimistössä; kiihoke. Vaste: Reaktio ärsykkeelle, joka voidaan havaita ja mitata. Refleksi: Yksinkertainen oppimaton reaktio ärsykkeelle. Taulukko 3.1. Oppisanasto oppiminen 6 Assosiatiivisessa oppimisessa kahden tapahtuman välille muodostuu mielleyhtymä. Assosiatiivinen oppiminen jaetaan klassiseen ehdollistumiseen sekä instrumentaaliseen eli väline-ehdollistumiseen. Assosioitumattomaan oppimiseen ei liity mielleyhtymiä, vaan oppiminen on reagoinnin korostumista tai sammumista. Kolme tavallisinta ei-assosiatiivista oppimismekanismia ovat totuttaminen, herkistyminen ja takaisinherkistyminen. Seuraavaksi esiteltävien oppimismekanismien lisäksi on myös inhoehdollistamiseen sekä yliärsytykseen perustuvia tekniikoita, joita ei ole tässä syytä esitellä, koska niiden käyttö koulutusmenetelminä sisältää suuren riskin koiran pelkojen pahenemisesta. 3.2. Klassinen ehdollistuminen Klassisen ehdollistumisen mekanismin oivalsi venäläinen fysiologi Ivan Pavlov tämän vuosisadan alkupuolella. Pavlov havaitsi lihan tarjoamisen käynnistävän koirien syljen erittymisen. Myöhemmin Pavlov havaitsi, että myös tapahtumat ennen lihan tarjoamista saattoivat käynnistää koirissa syljen erittymisen ja hän päätteli tapahtumien olevan liha-ateriaan ehdollistuneita. Hän testasi teoriaansa kokeella, jossa hän käytti kelloa ärsykkeenä. Pian kellon soimisen jälkeen hän tarjosi liha-ateriaa koirille ja jo muutaman harjoituskerran jälkeen pelkästään kellon soittaminen riitti laukaisemaan syljen erittymisen. Koirat olivat oppineet yhdistämään kellon äänen liha-aterian saamiseen. Klassisessa ehdollistumisessa ajoitus on tärkeä. Tapahtumien tulee tapahtua lähes yhtäaikaa, jotta niiden välille muodostuisi mielleyhtymä. Jos tapahtumien väli on pidempi kuin puoli sekuntia, mieleen painuminen hidastuu. Mitä pidempi väli tapahtumien välillä on, sitä heikompi assosiaatio näiden välille muodostuu. 3.3. Instrumentaalinen eli väline-ehdollistuminen Assosiatiivisen oppimisen toinen mekanismi on väline-ehdollistuminen, jonka Columbian Yliopiston psykologi Edward Thorndyke havaitsi vuosisadan alussa. Väline-ehdollistumisen periaatteena on, että kun oma toiminta tietyssä tilanteessa tuottaa palkinnon, niin tätä toimintaa on järkevää toistaa uusien palkkioiden toivossa. Tätä yritys-erehdys -asetelmaa Thorndyke tutki käyttämällä koe-eläiminä nälkäisiä kissoja, jotka hän sijoitti säleistä tehtyyn laatikkoon. Ruoan sekä osan kissoista hän oli sijoittanut laatikon ulkopuolelle. Aluksi nälkäiset laatikon sisäpuolella olevat kissat pyrkivät väkisin pääsemään säleiden läpi saavuttaakseen ruoka-astian. Muutamat laatikossa rimpuilevista kissoista tulivat vahingossa painaneeksi laatikossa olevaa oven salpaa, jolloin laatikon ovi aukeni ja kissat vapautuivat laatikosta syömään. Tällöin kissan toiminta (salvan painaminen) tuotti kissalle välittömästi palkinnon (ruokailemaan pääsemisen). Thorndyken toistaessa koejärjestelyä hän havaitsi kissojen kykenevän yhä nopeammin avaamaan salvan, kunnes kissat lopulta oppivat painamaan salpaa tassullaan välittömästi laatikkoon sijoittamisen jälkeen. Väline-ehdollistumisessa yksilön käyttäytyminen toimii välineenä, jolla yksilö saavuttaa haluamansa palkkion. Väline-ehdollistumisesta havainnollinen esimerkki on tilanne, jossa koira haukahtelullaan herättää nukkumassa olevat omistajat kuullessaan yöllä epämääräisiä ääniä. Tällöin koiran omistaja saattaa komentaa koiraa pysymään hiljaa, jolloin koira kokee tilanteen palkitsevana, koska sen käyttäytyminen (haukkuminen) mahdollisti sille kontaktin omistajaan. Joka kerran, kun koira haukahtaa yöllä, se saa kontaktin omistajaan. Tällöin sen haukkuminen lisääntyy nopeasti. Väsynyt omistaja saattaa kyllästyä ajan mittaan tilanteeseen pelätessään haukunnan häiritsevän myös naapureitaan ja päästää eräänä yönä koiran ulos haukkumaan. Tällöin omistaja tietämättään palkitsee koiraansa kontaktin saamisen lisäksi myös ulospäästämisellä ja tämän seurauksena koiran käyttäytyminen huononee entisestään. 3.4. Pelkoehdollistuminen Useimmat koirien pelkoreaktioista ovat opittuja, klassisesti ehdollistuneita reaktioita. Koiran kokema kipu tai pelästyminen ehdollistuu samanaikaiseen tapahtumaan, jota koira alkaa jatkossa pelätä. Eläin, joka pelkää tiettyä ärsykettä, oppii nopeasti pelkäämään myös tätä ärsykettä muistuttavia muita ärsykkeitä. Tätä tapahtumaa kutsutaan pelkoärsykkeiden yleistymiseksi. Aluksi koira saattaa pelätä vain ilotulitusraketteja, mutta samaan aikaan ilotulitteiden läheisyydessä puhkeavan ilmapallon pamaus yhdistyy ilotulitusrakettien pelkoon ja koira oppii tämän jälkeen pelkäämään myös ilmapalloja. Pelkoehdollistumista tapahtuu luonnollisesti myös väline-ehdollistumisen kautta. Tällöin koira omalla toiminnallaan aiheuttaa tilanteen, josta on seurauksena sille epämiellyttävä tapahtuma, jota se alkaa pelätä. 3.5. Vastaehdollistaminen Vastaehdollistaminen on pelkoreaktioiden terapiassa usein käytetty menetelmä. Vastaehdollistamisessa koiran suotuisaa käyttäytymistä (rentoutta) palkitaan ja samanaikaisesti koira altistetaan hyvin pienelle määrälle pelottavaa ärsykettä (esim. 7 hiljaa soitettava pelottava ääni). Tämä tapahtumaketju johtaa usein toistettaessa mielleyhtymän muodostumiseen näiden tapahtumien välille, jolloin pelon tunne vastaehdollistumisen avulla korvautuu mielihyvän tunteella. 3.6. Totuttaminen Totuttamisprosessissa koira tottuu ärsykkeeseen, jos ärsykkeestä ei aiheudu sille haittaa. Aluksi koira reagoi outoon ärsykkeeseen refleksinomaisesti. Jos ärsyke ei vaikuta olevan sitä kiinnostavaa tai harmillista, koira lakkaa vähitellen reagoimasta ärsykkeeseen. Tätä opittua reagoimisen vaimenemista kutsutaan totuttamiseksi. Totuttamiseen ei liity palkitsemista, koska siinä on kyse pelkästään reagoimisen asteittaisesta sammumisesta. Nuoria eläimiä voidaan pitää hyvänä esimerkkinä tottumisesta eri tapahtumille. Ne usein ilmaisevat pelkoa paetessaan liikkuvia kohteita. Tutustuttuaan useasti harmittomiin liikkuviin kohteisiin eläimet lakkaavat kiinnittämästä niihin huomiota. Metsästäjät totuttavat koiransa aseen voimakkaaseen terävään ääneen toistuvilla aseen laukaisuilla, jolloin koira vähitellen lakkaa kiinnittämästä huomiota paukkeeseen. Eläinten sopeutuminen näille tarpeettomia reagointeja tuottaville tapahtumille on tärkeää energian säilyttämisen kannalta ja toisaalta eläinten huomiokyky säilyy terävämpänä ympäristön merkityksellisille tapahtumille. 3.7. Herkistyminen Herkistymisellä tarkoitetaan reagoimisen voimistumista tietylle tapahtumalle. Sitä pidetään tottumisen vastakohtana. Herkistymisessä koira kokee ärsykkeen harmilliseksi ja ärsykkeen toistuessa koira reagoi siihen yhä voimakkaammin ja lopulta pyrkii välttelemään sitä. 3.8. Takaisinherkistyminen Takaisinherkistymisessä koira äkillisesti reagoi tapahtumaan, johon se on jo aiemmin tottunut. Koirilla takaisinherkistymistä tapahtuu tyypillisesti tilanteissa, joissa pitkäaikainen stressi, kuten esim. sairaus tai ikääntyminen, on alentanut koiran reaktiokynnystä ja tämän takia se reagoi tavallista voimakkaammin eri tapahtumille. 3.9. Poisherkistäminen Poisherkistäminen on menetelmä, jolla hoidetaan ahdistusta, pelkoa ja kammoa altistamalla koira vähitellen pelkoa aiheuttavalle ärsykkeelle ilman, että ärsyke aiheuttaa pelkoreaktiota koirassa. Tämän takia on tärkeää, että pelottavaa ärsykettä esitellään aluksi niin pieninä annoksina, että ärsyke ei aiheuta pelkoa. Pelkoterapiassa poisherkistäminen yhdistetään usein vastaehdollistamisharjoitteluun. 8 4. Motivaatio ja palkitseminen 4.1. Positiivinen vahvistaminen Koiran käyttäytymisen vahvistamisella tarkoitetaan tapahtumia, joissa palkitsemisella tehostetaan koiran oppimista. Vahvistaminen voi olla joko positiivista tai negatiivista. Palkinnoksi tulee valita kaikista tarjolla olevista palkinnoista houkuttelevin, olkoon se sitten ruokapala, kehuminen, silittäminen, leikkituokio tai muu koiraa miellyttävä tapahtuma. Kehumisella on hyvät puolensa palkkiona tietyissä tilanteissa. Kehuminen on mahdollista suorittaa matkan päästä välittömästi koiran suorituksen jälkeen, mitä taas makupalalla ei voi tehdä. Toisaalta useimmille koirille herkullinen makupala, kuten pala juustoa tai kanaa, voi olla ylivertainen kannustin, jota mikään kehuminen ei voi voittaa. Parhaimmin makupala toimii palkkiona, kun koiralle annetaan herkkua, jota se ei normaalisti koskaan saa ruuakseen. Palkkio on tehokas vain niin kauan, kun koira on valmis työskentelemään saadakseen palkinnon. Koira, joka on äskettäin syönyt tukevasti, on haluttomampi työskentelemään saadakseen tarjolla olevan makupalan kuin koira, joka on nälkäinen. Vastaavasti koira, joka on saanut koulutuksen aikana jo runsaasti makupaloja, työskentelee vähitellen yhä haluttomammin, koska sen motivaatio makupaloihin on laskenut. Tämän vuoksi makupalan annoskoko tulee olla riittävän suuri, jotta se toimisi mielekkäänä palkkiona, mutta niin pieni, että nopea kyllästyminen voidaan välttää. Palkitsemisen teho säilyy paremmin, jos kyseisiä palkkioita ei käytetä harjoitusjaksojen välillä. Palkkio menettää merkityksensä, jos koira pääsee kyllästymään palkkioon. Tämän takia on suositeltavaa, että koulutuksen aikana koiran ympäristössä ei olisi tarjolla ruokaa tai leluja sen saatavilla, jotta näiden palkkioiden teho säilyisi. Toisinaan liian houkuttelevan palkkion käyttäminen saattaa nostaa liiaksi koiran motivaatiota, jolloin sillä on haittavaikutuksia koiran käyttäytymiseen. Kutsuttaessa koiraa luokse, on hyvä käyttää mahdollisimman houkuttelevaa palkkiota, kuten herkullista makupalaa. Kun toivottava reaktio on monitahoisempi, kuten esimerkiksi koiran opettaminen rauhalliseksi vieraiden saapuessa kotiin, makupalan käyttö saattaa nostaa koiran aktiivisuutta, jolloin palkinto toimii haitallisesti kohottaen koiran jännittyneisyyttä entisestään. Tämän takia kuhunkin harjoittelutilanteeseen tulee löytää omalle koiralle sopivin palkkio. Kun tarkoituksenmukainen reaktio on saatu opetettua koiralle, voidaan siirtyä epäsäännölliseen palkitsemiseen, jossa keskimäärin joka kolmas suoritus palkitaan. Tämä satunnainen palkitseminen aiheuttaa koirassa palkkioiden janon, jolloin koiran motivaatio suorituksiin paranee. 4.2. Negatiivinen vahvistaminen Negatiivinen vahvistaminen tarkoittaa koiran vetäytymistä vastenmielisen ärsykkeen vaikutuksesta, jolloin koira kokee suurta helpotusta tilanteesta vetäytymisen johdosta. Tämä negatiivinen vahvistaminen on perustekijä pakenemis- ja välttämisoppimisessa. Tämä havaitaan usein eläinlääkärin tutkimushuoneessa. Siellä arka koira pyrkii rimpuilemalla välttämään hoitotoimenpiteitä. Tutkimushuoneesta poispääsyn koira kokee erittäin palkitsevaksi ja pian se oppii vastustelemaan eläinlääkärille menoa. Yksikin opittu pakenemistilanne epämiellyttävän ärsykkeen alaisuudesta opettaa koiraa tehokkaasti välttelemään tulevaisuudessa vastaavaa tilannetta. Välttelykäyttäytyminen saattaa alkaa toimia itseään palkitsevana tilanteissa, joissa koira välttelee tapahtumia, jotka eivät oikeasti ole uhkaavia tilanteita. Näissä tilanteissa koira kokee palkitsevaksi tilanteiden välttelyn, jotka se (virheellisesti) olettaa olevan sitä uhkaavia. Esimerkiksi tietty henkilö saattaa epähuomiossa astua koiran varpaille koiraa silittäessään. Tällöin koira pelästyy ja pakenee paikalta, jolloin se oppii välttämään kipua tuottavaa ärsykettä eli varpaille astunutta tuttavaa. Vastaisuudessa kun tämä henkilö pyrkii koiran luo sitä silittämään, pyrkii koira pakenemaan tilannetta. Tilanteessa koiran välttämiskäyttäytyminen vahvistuu, koska se omasta mielestään on taas kerran onnistunut välttämään kipua aiheuttavan varpaille astumisen. Jatkossa jokainen vastaava välttämistapahtuma vahvistaa koiran epäloogista käyttäytymistä ja se pyrkii yhä tehokkaammin välttelemään kyseistä tilannetta. motivaatio, palkitseminen 9 4.3. Rankaiseminen Yhä edelleen osa koiranomistajista pyrkii kouluttamaan koiraansa rankaisemalla koiraa tottelemattomuudesta. Tämä saattaa johtua siitä, että omistajat pitävät rankaisua virheellisesti palkitsemisen vastakohtana, jota se ei ole. Vastakohta koiran palkitsemiselle on sen palkitsemattomuus. Esimerkiksi koira kokee kerjäämisen palkitsevaksi, koska omistaja on vahvistanut kerjäämistä antamalla koiralle makupaloja. Jos omistaja haluaa päästä eroon koiran ikävästä tavasta, tulee hänen luopua makupalojen antamisesta, jolloin palkitsemattomuus johtaa kerjäämisen hiipumiseen. Oikein käytettynä rankaisu voi olla tehokas keino pysäyttää epätoivottu käyttäytyminen, mutta se saattaa aiheuttaa koirassa ahdistumista, pelkoa tai vihaisuutta. Rangaistuksen käyttö tehostuu, jos se kyetään yhdistämään vaihtoehtoiseen käyttäytymiseen, josta koiraa voidaan palkita. Esimerkiksi suurikokoisen koiran tapa hyppiä lapsia vastaan on ikävää ja se on saatava pikaisesti luopumaan tavastaan. Paras keino tähän on rangaista koiraa terävällä kieltosanalla sen hypätessä ja välittömästi, kun koira seisoo neljällä jalalla maassa, se palkitaan kehumisilla ja rapsuttelulla. Rangaistuksen käytössä on monia ongelmakohtia, jotka on tärkeätä tiedostaa. Ensinnäkin, rankaisemisen tulee tapahtua epätoivotun käyttäytymisen aikana tai välittömästi sen jälkeen. Rangaistus on tehokkaimmillaan, kun suoritat sen viimeistään sekunnin kuluttua epätoivotun käyttäytymisen jälkeen. Jos myöhästyt rankaisemisessa edes muutamia sekunteja, on vaara, että koirasi yhdistää rangaistuksen johonkin toiseen samanaikaiseen tapahtumaan. Rankaiseminen ei ole kovin käyttökelpoinen menetelmä käyttäytymisongelmia korjattaessa ja sitä käytetäänkin usein koston välineenä, eikä niinkään tehokkaana koulutusmenetelmänä. Tehokkaan, oikeantyyppisen rangaistuksen vaikutuksen tulisi näkyä nopeasti, jo 2-10 rangaistuskerran jälkeen. Jos et havaitse muutosta koirasi käyttäytymisessä, on rangaistusmenetelmässäsi virhe ja tällöin sinun on parasta luopua sen käytöstä. Erikoisesti pelkotilojen ja eroahdistuksen hoidossa rangaistuksen käyttäminen on tuloksetonta, koska rankaiseminen lisää koiran kokemaa epävarmuutta ja tällöin koirasi motivaatio ongelmakäyttäytymiseen kasvaa. Koiran pelko ja ahdistus pahenevat entisestään. 5. Koirien pelot ja kammot Pelkotilojen määrittäminen ihmisissä ei ole aivan yksinkertaista, saatikka sitten koirissa. Tämän vuoksi tässä kappaleessa keskitytään pelkästään pelkoon ja kammoon. Koirilla esiintyy myös lukuisa joukko muita pelkoon ja stressiin liittyviä käytöshäiriöitä (ahdistukset, pakkomielteinen käyttäytyminen, ylireaktiivisuus), mutta näihin ongelmiin ei paneuduta tässä oppaassa. Vaikkakin seuraavat määritelmät ovat helppotajuisia, tulee niitä käytettäessä ottaa huomioon, että käytöshäiriöt ovat usein hyvin monisyisiä. Esim. kovien äänien kammosta kärsivä koira voi samanaikaisesti olla yleisesti ahdistunut sekä vihainen ja sen käyttäytymisessä voi olla myös pakkomielteisiä piirteitä. Tämän vuoksi käytöshäiriöiden tulkinta moniongelmaisella koiralla on aina syytä jättää koirien käytöshäiriöihin perehtyneelle eläinlääkärille tai terapeutille. Yhteystietoja: www.vetcare.fi > eläintenomistajille > koira > käytösneuvoja. 5.1. Pelot Koiran kiinnostus herää nopeasti sen havaitessa sille ennestään tuntemattoman ärsykkeen. Tämän käyttäytymisen tarkoituksena on kerätä elintärkeää tietoa ärsykkeen aikaansaajasta, jonka seurauksena koira päätyy johonkin ratkaisuun seuraavista kolmesta vaihtoehdoista: 1) Koiralle herää mielihalu ärsykettä kohtaan, jos se kokee sen itselleen hyödylliseksi. 2) Jos ärsykkeestä ei ole minkäänlaisia seuraamuksia, koiran kiinnostus sitä kohtaan lakkaa vähitellen. 3) Jos koira kokee ärsykkeen epämiellyttäväksi, se oppii nopeasti välttämään tai pelkäämään ärsykkeen esiintymistä. Pelkotilat ovat koirilla toiseksi yleisimmin esiintyviä käytöshäiriöitä heti aggressiivisuuden jälkeen. Pelko johtaa taistelu-, pakenemis- tai alistumistoimintaan, johon liittyy pelolle tyypilliset kasvon ja vartalon asennot. Pelkoon liittyy sydämen pelot, kammot 10 ja hengityselimien toiminnan voimistuminen, lihasvapina, hätävirtsaaminen sekä -ulostaminen ja osalla koirista anaalirauhasten tyhjeneminen. Voimakkaan pelkoreaktion aikana koira pyrkii pakenemaan pelottavaa tilannetta piiloon, usein ahtaaseen suojaisaan tilaan, kuten sängyn alle, kylpyhuoneeseen, komeroon tms. Jos pakeneminen estetään väkisin, saattaa koira käyttäytyä aggressiivisesti ja jopa hyökätä. Pelokkuus on normaalia vaistomaista käyttäytymistä. Sen ansiosta koira osaa olla varovainen vaarallisissa tilanteissa. Kuitenkin ympäristössä esiintyy lukemattomia koirille erilaisia pelkoja herättäviä tilanteita (liikenteen melu, ihmisvilinä, ilotulitusraketit ...), jotka koira tulkitsee vaarallisiksi. Kaikki koirat eivät sopeudu näihin tilanteisiin ja tästä aiheutuu niille hyvinvointiongelmia. Toistuva altistus pelkoa aiheuttavalle tilanteelle aikaansaa kyseiseen tilanteeseen tottumisen tai herkistymisen. Herkistymisen seurauksena koiran pelko tilanteessa esiintyvää ärsykettä kohtaan kasvaa ja se saattaa alkaa pelätä myös tätä ärsykettä muistuttavia muita ärsykkeitä (pelkojen yleistyminen). Lisäksi pelkoihin saattaa yhdistyä täysin asiayhteydestä irrallisia tapahtumia, jotka eivät omistajien mielestä vaikuta olevan millään lailla yhteydessä alkuperäisen pelon kanssa. Herkistymisestä johtuen omistajien yritykset auttaa koiraa voittamaan pelkonsa pääsääntöisesti epäonnistuvat. Koiran altistaminen pelottavalle tilanteelle ruokkii pelkoa ja pahimmillaan tästä on seurauksena koiralle kehittyvä sairaalloinen pelkotila eli kammo. 5.2. Kammot Kammoksi kutsutaan tietyn yksittäisen tapahtuman aikaansaamaa välitöntä ja voimakkuudeltaan täysin suhteetonta paniikkikohtausta. Esimerkiksi kuumailmapallokammoinen koira saattaa mennä täysin tolaltaan kaukana korkealla sijaitsevan kuumailmapallon takia. Kammo poikkeaakin pelosta siinä, että ärsykkeeseen sopeutumista ei tapahdu spontaanisesti ja siihen liittyy usein edellä kuvattu paniikinomainen käyttäytyminen. Tavallisimmin kammojen syntyminen liittyy teräviin, voimakkaisiin ääniin, mutta myös näkö- ja hajuhavainnoille tai laumasta eristämiselle voi kehittyä kammo. Esimerkiksi paukkuarka metsästyskoira oppii pelkäämään laukaisuäänen lisäksi myös itse asetta ja siitä lähtevää hajua ja yksikin näistä tekijöistä voi jatkossa laukaista kammokohtauksen. Perinnölliset tekijät - alttius pelokkuuteen Pentuaika - emän pelokkuus - virikkeetön ympäristö Omistajat - pelon vahvistaminen - rankaiseminen Elinympäristö - traumaattiset kokemukset - pitkäaikainen stressi Koiran kammon kehittyminen Kaavio 5.1. Koiran kammon kehittymisessä on usein monta osatekijää mukana. 11 5.3. Riskitekijät kammojen kehittymiselle Perinnöllisyyttä pidetään tärkeänä riskitekijänä kammojen kehittymiselle. Etenkin paimenkoirilla, vinttikoirilla sekä noutajilla on kammoja todettu esiintyvän muita rotuja yleisemmin. Emän vaikutus pentuihin on suuri. Ahdistunut emä suhtautuu ympäristöön pelokkaasti ja sen pennut oppivat tämän tavan nopeasti emältään. Jälkeenpäin voi olla vaikeaa arvioida, onko pennun pelokas käyttäytyminen seurausta perintötekijöistä tai emältä opitusta käyttäytymisestä. Pentuajan ympäristöllä on myös suuri merkitys siihen, miten koira suhtautuu ympäristöönsä ja siellä tavattaviin eri ärsykkeisiin. Koirat, joille on kertynyt pentuaikana vähänlaisesti kokemuksia ihmisistä tai erilaisista tapahtumista, ovat taipuvaisempia pelokkaaseen käyttäytymiseen aikuisiällä. Tämän vuoksi tulisi nuoren pennun tutustua jo pentuaikana (ennen 12 viikon ikää) kaikkiin niihin ärsykkeisiin, jotka se joutuu kohtaamaan aikuisena, jotta se osaisi suhtautua niihin myöhemmin luonnollisesti. Tässä kohtaa tulee kasvattajien ja uusien omistajien käyttää mielikuvitustaan totuttaessaan pentuja erilaisiin ääni- sekä aistihavaintoihin. Tyypillisesti koirien kammot juontavat juurensa yhteen voimakkaaseen pelkotai kipukokemukseen, esim. matkustamisesta pitävälle koiralle kehittyy autoja kohtaan kammo auto-onnettomuuden seurauksena. Eläinlääkäreillä käynnit ovat suurelle osalle koirista pelon aihe. Aikaisemmilla käynneillä koirat ovat oppineet yhdistämään vastaanoton hajun (lääkeaineiden, muiden eläinten pelosta kertovat) kivuliaisiin hoitotoimenpiteisiin. Pienelle osalle koirista eläinlääkäripelko kehittyy lopulta kammoksi ja tällöin omistajat eivät enää kykene käyttämään koiraansa eläinlääkärillä. Myös omistajien käyttäytyminen voi olla kammon kehittymisen taustalla. Tästä kielii se, että ensimmäisen koiran omistajien koirilla on todettu esiintyvän käytösongelmia yleisemmin kokeneisiin koiranomistajiin verrattuna. Monesti uusilla omistajilla on epärealistiset odotukset koiran suhteen ja he eivät ole perillä eri koirarotujen perinnöllisistä taipumuksista ja tarpeista. Lisäksi heidän kokemattomuudesta seuraa, että he eivät aina osaa tulkita koiran elekieltä ja käyttäytymistä. He saattavat omalla käyttäytymisellään vahvistaa koiran epätoivottua käyttäytymistä. Tavallisin esimerkki tästä on, kun omistajat pyrkivät lohduttamaan pelkäävää koiraansa (hyvä poika, älä pelkää...), jolloin he palkitsevat koiran pelkokäyttäytymistä kehuilla ja huomiolla. Lisäksi rankaiseminen ei sovi pelkoon liittyvän käyttäytymisen ohjaamisessa, koska se lisää epävarman koiran epävarmuutta entisestään ja ongelmaa pahentavia vääriä mielleyhtymiä voi kehittyä sen seurauksena. Koirilla yleisimmin kammoja aiheuttavat ukkonen, myrsky, ilotulitukset, laukaukset, autossa matkustaminen, ympäristön oudot äänet (liikenne, kodinkoneet), äkilliset ja kovat äänet, koiran kotiin tulevat vieraat ihmiset, yksinjääminen sekä eläinlääkärin vastaanotto. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, kammot yleistyvät usein koskemaan montaa eri tapahtumaa ja tällöin kammojen hoitaminen on aina työläämpää ja joissain tapauksissa jopa mahdotonta. Tämän vuoksi on tärkeää, että kehittyvään pelkoon puututaan ajoissa. 12 6. Feromonit 6.1. Feromonit ovat viestimolekyylejä Koirien ja kissojen tehokas hajuaisti ja siihen liittyvä kommunikointi tekevät helposti syvän vaikutuksen meihin, jotka olemme pysähtyneet tarkkailemaan näiden eläinten huomaamatonta viestintää. Tämä näkymätön viestiminen perustuu niiden erittämiin hajuaineisiin. Lihansyöjät ovat tunnettuja kyvystään tuottaa ja erittää rauhasistaan erilaisia hajuaineita. Osa erittyvistä molekyyleistä toimii viestimolekyyleinä saman lajin eri yksilöiden välillä ja niitä kutsutaankin tästä niiden ominaisuudesta johtuen feromoneiksi. Itse sanan feromoni alkuperä juontaa juurensa kreikankielisiin sanoihin pherein (kuljettaa) sekä horman (stimuloida). Lihansyöjien, etenkin koirien, feromoniviestintä on ollut kiivaan tutkimuksen kohde viime vuosien ajan. Tutkimusten perusteella on opittu määrittämään erot hajumolekyylien ja feromonien välillä. Feromonit ovat osoittautuneet täysin hajuaineista erillisiksi molekyyleiksi. Hajuaineet haistetaan hengitysilman kuljettamana sierainten limakalvon hajuepiteelissä, kun taas feromonien aistiminen tapahtuu vomeronasaalielimessä. Se sijaitsee koirilla anatomisesti kahtena erillisenä elimenä sierainontelon pohjalla ja tiehyet sinne kulkeutuvat yläetuhampaiden takaa kovasta kitalaesta. Vomeronasaalielimestä feromonin aiheuttama ärsyke kulkeutuu hermostoa pitkin aivojen limbisen järjestelmän tunnekeskuksiin, josta on feromonityypistä riippuen seurauksena joko elimistössä tietyn hormonitoiminnan käynnistyminen tai eläimen käyttäytymisen muuttuminen. Aistiminen Hermosto Vomeronasaalielin Tyynnyttävä feromonimolekyyli Nenän sierainten limakalvon hajuepiteeli Hajumolekyyli T amatonta viesti ost nt d ie Aivojen tunnekeskus ää Aivot Aivokuori, jossa tapahtuu tietoinen ajattelu Tied ostettua viestintää Kuva 6.1. Feromonit kulkevat omia ratojaan Seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyvät feromonit aikaansaavat lisääntymiseen liittyvien hormonien erityksen ja muutoksia lisääntymiseen liittyvässä käyttäytymisessä. Tästä esimerkkinä mainittakoon karjun leuanalusrauhasesta erittyvä feromoni, joka aiheuttaa emakossa kiiman aikana seisontarefleksin. Tällöin karju kykenee astumaan emakon. Feromonit toimivat myös reviirimerkkeinä. Kissat sekä koirat erittävät tassuanturoiden rauhasista reviirikäyttäytymiseen liittyvää feromonia. Feromonia reviirimerkiksi levittääkseen kissat usein omistajien harmiksi raapivat pystyasennossa olevia esineitä ja koirat tyypillisemmin kaapivat maata. Lisäksi kissojen tapa hieroa naamaansa esineisiin, ihmistä vasten tai toisiin lajitovereihin liittyy niiden feromonivälitteiseen reviiri- ja sosiaalikäyttäytymiseen. Havaintojen perusteella vaikuttaa siltä, että eläimet kykenevät erittämään vaarasta varoittavia feromoneja tassujensa pohjista. Tämä tulee ilmi usein eläinlääkärin vastaanotolla, jossa hermostunut kissa tai koira hikoilee tassuista. Nämä eritetyt hikitahrat pystyvät laukaisemaan pelkoreaktioita seuraavien asiakkaiden lemmikeissä. Pelkoon liittyviä feromoneja eläimet erittävät myös anaalirauhasten kautta. feromonit 13 6.2. Tyynnyttävät feromonit Nisäkäsnaaraat erittävät feromonia nisien välisen ihon talirauhasista synnyttämisen jälkeen. Eritys käynnistyy 3-4 päivää synnyttämisen jälkeen ja pentujen vieroituksen tapahduttua eritys lakkaa vähitellen itsestään. Koska tällä nisäferomonilla on todettu olevan jälkeläisiä tyynnyttävä vaikutus, kutsutaan sitä tästä syystä tyynnyttäväksi feromoniksi. Narttukoiran erittämä nisäferomoni edesauttaa emon ja pentujen välisen tunnesiteen muodostumista ja sen ansiosta pennut käyttäytyvät rauhallisemmin. Tästä on etua pentujen kehitykselle, kun ne kohtaavat herkän kauden aikana uusia niille ennestään tuntemattomia ärsykkeitä. Feromonin myötävaikutuksella pennut oppivat sopeuttamaan reaktionsa eri ärsykkeisiin sopiviksi, mikä tukee pentujen suotuisaa kehitystä. Feromonin tyynnyttävä vaikutus säilyy koiran aikuistuttua. Tämä vaikutus selittyy mahdollisesti sillä, että feromonia on koko pentuajan pentujen ympäristössä ja tästä muodostuu niin voimakas muistijälki pentuihin, että feromonilla on aikuisiälläkin koiria tyynnyttävä vaikutus. Tästä on etua, koska myös laumaa johtava koira erittää korvistaan nisärauhasen kaltaista tyynnyttävää feromonia, jolla on lauman muihin jäseniin tyynnyttävä vaikutus. Tämä havaitaan alistumistilanteissa, joissa alempiarvoinen koira käy haistelemassa (lipomassa) hierarkian huipulla olevan koiran korvia. Monella kasvattajalla on kokemuksia nartusta, joka hoitaa huonosti pentujaan. Tällöin narttu on tavallisesti ollut yleisesti ahdistunut ja saattanut jopa käyttäytyä vihaisesti. Tässä tapauksessa tulee nartun ympäristö rauhoittaa ja tähän samanaikaisesti on hyvä yhdistää D.A.P.® -feromonivalmisteen käyttö. Professori Gaultier tutkijaryhmineen (Gaultier et al. 2005) vertasi D.A.P.®-feromonin ja koiran mielialalääkkeen klomipramiinin tehoa käytösterapian lisänä koirille, jotka kärsivät yksinjäämiskammosta. Tutkijat havaitsivat D.A.P.®-feromonin ja klomipramiinin vähentävän yhtä tehokkaasti koirien ahdistukseen liittyviä oireita. Koska D.A.P.® ei ole lääke, se ei imeydy koiran elimistöön ja tästä johtuen sen käytön yhteydessä ei esiinny mielialalääkkeille tyypillisiä sivuvaikutuksia (väsymystä, huonovointisuutta jne.). Tästä on erikoisesti etua käytettäessä feromonia vanhoille tai sairaille koirille. Samoista ominaisuuksista johtuen D.A.P.®-feromonivalmisteen käyttöä voidaan aina suositella osaksi käytösterapiaa ja sitä voidaan myös käyttää samanaikaisesti mahdollisen mielialalääkityksen rinnalla. 6.3. D.A.P.® -feromonivalmiste Koirien feromoniterapiassa käytetään D.A.P.® -feromonivalmistetta, joka on synteettinen vastine imettävän nartun erittämälle tyynnyttävälle feromonille. Feromoni vaikuttaa koiraan vastaavasti kuin luonnollinen feromoni lisäämällä koiran turvallisuuden tunnetta sille oudoissa tai pelottavissa tilanteissa. D.A.P.®-feromonivalmisteen ansiosta uudet ja pelottavat tilanteet tuntuvat koirasta ennestään tutuilta. D.A.P.®-valmistetta käyttämällä koiran turvallisuuden tunne ja sitä kautta itsevarmuus kohenevat, mistä on hyötyä tilanteissa, joissa koira kokee pelkoa ja epävarmuutta. Tällaisia ovat mm. voimakkaiden äänten pelko, yksinjäämisongelmat ja muut tilanteet, joissa koira kokee turvattomuuden tunnetta. Koirat kokevat uudet, ennalta tuntemattomat tilanteet pelottavina. Niistä saattaa tulevaisuudessa kehittyä tapahtumia, joita koira oppii välttelemään ja jopa pelkäämään. Ensimmäisen epävarmuutta aiheuttavan tilanteen eteen pentu joutuu, kun se luovutusiässä haetaan kasvattajan luota uuteen kotiin. Pentu kokee epävarmuutta joutuessaan pysyvästi eroon laumastaan, tilannetta pahentaa ensimmäinen automatka. Uuteen kotiin ja autoiluun totuttelun lisäksi koiralle epävarmuutta aiheuttavia ja jopa pelottavia tilanteita ovat eläinlääkärikäynnit, yksinjääminen, laukauksiin ja muihin äkillisiin koviin ääniin totuttelu sekä muut nuorelle koiralle uudet tilanteet. Näissä kaikissa tilanteissa voidaan koiran epävarmuuden tunnetta vähentää D.A.P.®feromonivalmisteen avulla. 14 6.4. D.A.P.® -haihduttimen käyttö D.A.P.® -feromonivalmistetta on saatavilla sekä haihduttimena että suihkeena. Haihdutin on tarkoitettu sisätiloissa käytettäväksi ja siitä ilmaan leviävän feromonin koira aistii asunnossa. D.A.P.® -haihdutinta voidaan käyttää vaikka perheen koirista vain yhdellä olisi käyttäytymishäiriöitä. Kissoille tarkoitettu feromonivalmistetta (Feliway®-haihdutin ja -suihke) voidaan käyttää samanaikaisesti D.A.P.® - haihduttimen tai -suihkeen kanssa. Feromonit ovat kullekin lajille ominaisia, joten koira ei ymmärrä kissan naamaferomonin sisältämää viestiä, eikä kissa koiran tyynnyttävän feromonin sanomaa. Kissojen feromonivalmistetta (Feliway®) on menestyksellisesti käytetty kissoilla vähentämään niiden sisätiloihin merkkaamista sekä alentamaan stressiä sairaalahoidon tai matkustamisen aikana. Koirien tyynnyttävä feromoni on haihduttimessa liuotettu nesteeseen, joka lämmitettäessä leviää ympäröivään ilmaan. Feromoni on kemialliselta rakenteeltaan rasvahappojen seos, joten se on luonnollinen ja vaaraton. Haihdutin on CE-hyväksytty sähkölaite. Feromoniliuosta sisältävä pullo kierretään haihduttimeen, joka liitetään pistorasiaan siihen huoneeseen, jossa koira viettää eniten aikaansa. Haihdutin kytketään pistorasiaan siten, että pullo sijaitsee haihduttimen alapuolella pystysuorassa asennossa. Yksi pullo riittää noin 4-6 viikon ajaksi 50-70 m2 suuruiseen tilaan. Haihtumisnopeus riippuu huoneen ilmanvaihdosta. Haihduttimeen on saatavissa vaihtopullo. Käyttöaika on yleensä noin 1-6 kk, riippuen koiran ongelmasta. Jotta feromoni vaikuttaisi mahdollisimman hyvin, tulee haihduttimen olla kytkettynä koko ajan pistorasiaan pullon tyhjenemiseen saakka. Tämän jälkeen haihduttimeen vaihdetaan tarvittaessa uusi feromonipullo. Jos haihdutin irrotetaan pistorasiasta käytön aikana, kestää 2 vuorokautta uudelleen kytkemisestä, ennen kuin huoneilmassa on jälleen riittävä feromonipitoisuus. Kytke haihdutin aina avoimelle paikalle, josta feromoni pääsee vapaasti leviämään huoneilmaan ja huolehdi siitä, että haihdutin pulloineen pysyy pystysuorassa asennossa. Muutoin haihduttimeen valuva ylimääräinen feromoniliuos voi roiskua ympäristöön. Jos on syytä epäillä, että koirasi saattaa pureskella haihdutinta, kannattaa haihdutin kytkeä koiran ulottumattomissa olevaan pistorasiaan. Ilmaa raskaampana feromoni valuu korkeammaltakin lattiatasoon. Haihdutinta ei kuitenkaan tule kytkeä ilmanvaihtokanavan, avoimen oven tai ikkunan välittömään läheisyyteen. Haihduttimen käyttöä ei suositella, jos kärsit vakavasta hengitystiesairaudesta, kuten astmasta. Ensimmäisinä käyttöpäivinä haihdutin voi lievästi tuoksua, mikä ei ole vaarallista. Kodin ulkopuolella suosittelemme käytettävän D.A.P.® -suihketta, koska haihduttimen käyttö vaatii pistorasialiitännän. 6.5. D.A.P.® -suihkeen käyttö Suihkauta 8-10 suihkausta koiran tyynnyttävää feromonia tilaan (auto, kuljetushäkki, kennel jne.) 15 minuuttia ennen koiran tuomista siihen. Vaikutus kestää noin 1-2 tuntia, joskin jokainen koira reagoi yksilöllisesti. Uusi käsittely 1-2 tunnin kuluttua tai kun huomaat vaikutuksen heikkenevän. D.A.P.® -suihketta voidaan suihkuttaa suoraan koiran petiin, koppiin, kennelosastoon tai autoon. Älä kuitenkaan koskaan suihkuta suoraan koiraan, sillä pohja-aineena oleva alkoholi ärsyttää koiran hengityselimiä ja silmiä. 15 7. Pelkojen poisherkistäminen Pelkojen ja kammojen hoito perustuu oppimiseen. Yleisimmin käytetty tekniikka on pelon vastaehdollistaminen rentoutumiseen, jolloin koira harjoittelun edetessä oppii pysymään rauhallisena pelottavan ärsykkeen aikana. Vastaehdollistamisharjoitusta useita kertoja toistettaessa koiran ärsykettä kohtaan tuntema pelko vähitellen vähenee. Vastaehdollistaminen yhdistettynä poisherkistämiseen ovat aikaa vieviä tekniikoita. Tämä tarkoittaa, että omistajien tulee olla erittäin motivoituneita kuukauden tai kahden kestävään terapiajaksoon. Toisaalta, oikein suoritettuna ennuste pelkojen ja kammojen poisherkistämisessä on erinomainen, lukuun ottamatta ukkosenpelkoa, jota on pääsääntöisesti vaikea hoitaa. Rentoutumisharjoittelu Pelon poisherkistäminen/ vastaehdollistaminen Opittujen taitojen ylläpito Kaavio 7.1. Pelkoterapian vaiheet. 7.1. Rentoutumisharjoittelu Rentoutusharjoitusten tärkeimpinä päämäärinä on 1) opettaa koiraa pysymään harjoituksen aikana rentona, 2) ansaitsemaan palkinto tämän toivotun käyttäytymisen avulla sekä 3) kehittää koiralle käyttäytymismalli, jota käytetään myöhemmin hyväksi pelon poisherkistämis- sekä vastaehdollistamisharjoittelussa. Koirasi tulee osata "istu - paikka" -komennot ennen rentoutumisharjoittelun alkua. Jos se ei niitä vielä osaa, on sinun ne sille opetettava ja vasta tämän jälkeen olette valmiit aloittamaan rentoutumisharjoittelun. Hyviä neuvoja koiran istumisen ja paikalla pysymisen opettamiseen löydät koiran koulutusoppaista, kuten esim. Tuire Kaimion kirjasta "Pennun kasvatus" s. 194-196. Pelkoterapian ensimmäisessä vaiheessa, rentoutumisharjoittelussa, koira opetetaan aluksi rentoutumaan. Parhaiten tämä onnistuu seuraavasti: käske koira istumaan paikalla, ja palkitse se vuolaasti, kun se istuu aloillaan. Tätä useasti toistettaessa koira oppii odottamaan kehuja ja makupaloja ja ne johtavat mielihyvän syntyyn tilanteessa. Tällöin tilanteeseen saadaan yhdistymään tyytyväisyyden tunne. Paikallaan istuminen estää koiraa vaeltelemasta harjoittelutilanteessa ja se kykenee keskittymään paremmin harjoitukseen. Lisäksi paikallaan oleminen mahdollistaa koiran tarkkailemisen. Erittäin tärkeää on, että koira hoitaa oman osuutensa "pelistä", joka tarkoittaa tilanteesta nauttimista. Tämän takia käytettävät palkkiot tulee olla mahdollisimman houkuttelevia. Palkkioina käytetään tavallisimmin makupaloja, leikkiä tai pelkkää kehumista, mutta makupalat ovat osoittautuneet olevan kannustimina ylivoimaisia. Koirankeksien houkuttelevuus ei monestikaan ole riittävä ja tämän takia on parasta käyttää palkkioina pieniä kana- tai juustopaloja, jotka saavat useimmat koirat kuolaamaan. Lisäksi harjoitukset on hyvä tehdä koiran ollessa nälkäinen, jolloin koira on motivoituneempi työskentelemään saadakseen makupaloja. Aloita harjoittelu paikassa, jossa ei ole koiraasi häiritseviä tekijöitä, etenkään pelottavia. Ennen harjoittelua puuhastele jotakin mukavaa koirasi kanssa 5 minuuttia, jotta se olisi hyvällä mielellä harjoittelun alkaessa. Aloita harjoittelu käskemällä koiraasi "istu - paikka" ja palkitse välittömästi (sekunnin sisällä) oikea suoritus. Toista harjoitus useita kertoja. Kun koirasi osaa jo ennakoida palkkiota, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Käske koiraasi "istu - paikka" ja siirry askeleen parin päähän ja palaa takaisin palkitsemaan koira. Jatkossa vaihtelevasti yhdistä "istu - paikka" -komentoon pelot pois 16 käsien läpsäytyksiäsi, koiran ympärillä kävelyä, asteittain kauemmaksi (max. 10 m) poistumisia. Tarkoituksena on opettaa koirallesi suhtautumaan liikkumiseesi luottavaisesti samalla, kun koira istuu paikallaan rauhallisena. Harjoituksen tarkoituksena ei ole palkita koiraa istumiskomennon tottelemisesta, vaan ensisijaisesti on kysymys rauhallisen käyttäytymisen (tyytyväisyyden) vahvistamisesta. Tämän vuoksi on tärkeää seurata koiran reaktioita ja palkita vain onnistuneita suorituksia. Pidä mielessä, että koiran tulee rakastaa näitä harjoittelutuokioita, joissa se pääsee ansaitsemaan herkkupaloja. Seuraavaksi pidennä asteittain välimatkaa (20 metriin) koiraasi ja poissaoloa (1030 sekuntiin) ja palkitse makupalalla vain joka toinen tai kolmas harjoitus (toki kehut sanallisesti jokaista onnistunutta suoritusta). Vastaehdollistamisharjoitteluja ennakoiden tee rentoutumisharjoitukset tietyn peiton tai maton päällä, jolloin myös tähän peittoon yhdistyy hyvänolontunne. Mitä enemmän turvallisia mielleyhtymiä saatte rakennettua, sitä turvallisemmaksi koirasi kokee ympäristönsä tulevan pelkoharjoittelun aikana. Muista edetä koirasi edistymisen tahdissa ja vasta, kun olet onnistuneesti vähintään viikon harjoitellut "istu - paikka" -leikkiä, niin voit siirtyä koirallasi esiintyvän kammon poisherkistämiseen. 7.2. Poisherkistäminen ja vastaehdollistaminen 7.2.1. Äänikammo Ennen vastaehdollistamisharjoittelua tulee sinulla olla tiedossa, mitkä kaikki äänet aiheuttavat pelkoreaktion koirassasi. Jos kyseessä on äänikammo tietyille äänille, hanki tuota ääntä sisältävä nauha tai CD-levy, jotta voit soittaa stereoistasi pelkoa aiheuttavia ääniä harjoittelutuokioiden aikana. Eläinlääkärisi voi tilata sinulle koiran äänikammon hoitoon tarkoitetun "Hui kauhistus" -CD-levyn, joka sisältää ilotulituksen, ukkosen ja laukausten ääniä. Mukana seuraa suomenkielinen käyttöohje. Kytke D.A.P.® -haihdutin pistorasiaan viimeistään kaksi päivää, muuta mieluiten jo 1-2 viikkoa ennen kuin aloitat vastaehdollistamisharjoittelun, jotta feromonipitoisuus ehtii huonetilassa nousta riittäväksi. Feromonin ansiosta koirasi on rauhallisempi ja harjoittelu sujuu turvallisemmin. Aloita poisherkistämisharjoittelu tutulla 5 minuutin leikillä, jonka jälkeen teet muutamia "istu - paikka" -harjoituksia, jotta varmistat, että koirasi on mieleltään rentoutunut. Seuraavaksi kytke nauhuri tai CD-soitin päälle niin hiljaiselle äänenvoimakkuudelle, että sinun on lähes mahdotonta kuulla ääntä (koirasi kyllä kuulee äänen) ja jatka "istu - paikka" -harjoittelun tekemistä. Anna koirasi tottua vaimeasti esitettäviin ääniin. Älä missään vaiheessa kehu tai anna makupalaa, jos havaitset koirassasi pelkoon liittyviä merkkejä, kuten vapinaa, ääntelyä taikka pälyilyä, koska tällöin palkitset sitä huolestuneisuudesta. Jos havaitset koirassasi lieviä huolestuneisuuden merkkejä, anna tällöin koirallesi aikaa tottua nauhalta kuuluviin ääniin ja palkitse se makupaloilla vasta, kun se on uudestaan rentoutunut. Jos sen sijaan koirasi huolestuneisuus vain kasvaa äänien kuuluessa taustalla, tulee sinun tällöin vaimentaa äänenvoimakkuutta sille tasolle, että koirasi pystyy kuuntelemaan ääniä ilman huolen häivää. Äänenvoimakkuutta säädät parhaiten kaukosäätimen avulla, jolloin koira ei yhdistä äänenvoimakkuuden muutosta siihen, että käyt soittimen luona. Kun koirasi on tottunut matalalla äänentasolla esiintyviin ääniin, olette valmiit aloittamaan pelon vastaehdollistamisen. Pidä koirasi istumassa tai makuuasennossa, mihin olet sen opettanut rentoutumisharjoittelussa. Palkitse se jatkossa jokaisen pamahdusäänen jälkeen makupalalla ja kehuilla, mutta vain, jos se kykenee olemaan rentoutuneena. Harjoituksen tavoitteena on, että koirasi oivaltaa paukahdusten tuottavan sille suussa sulavia makupaloja, jolloin äänet muodostuvat sille harjoitusten myötä miellyttäviksi. Lisää äänenvoimakkuutta vähitellen vasta, kun koirasi on jo tottunut tietyn tasoiseen ääneen. Harjoittelutuokion on hyvä kestää noin 30-40 minuuttia, jotta koirasi ehtii tottua esiintyviin ääniin riittävän pitkän aikaa. Päätä päivän harjoitus aina leikkiin tai muuhun tapahtumaan, josta koirallesi jää hyvä mieli. Jos koirasi on erittäin motivoitunut leikkeihin, kuten nuoret koirat yleensä, voit kokeilla myös leikkituokiota äänien aikana. Joillekin koirille leikki toimii hyvänä palkintona ja rentouttajana. 17 Aloita aina seuraavan päivän harjoitus matalammalla äänentasolla, mihin eilen päätit harjoituksen. Jatka ääniin totuttelua vähitellen äänentasoa nostaen useiden päivien ajan, kunnes koirasi on tottunut jo hyvinkin voimakkaisiin ääniin. Nyt koirasi on valmis kohtaamaan nämä äänet todellisessa ympäristössä. Seuraavaksi vie koirasi alueelle, jossa kuuluu koiraa huolestuttavia ääniä, mutta älä mene liian lähelle äänilähdettä. Sinun tulee toimia ulkona samalla tavalla, kuin olet tottunut toimimaan sisällä. Ainoana erona on, että et voi säädellä äänen voimakkuutta, muuten kuin etäisyyden avulla, esim. liikenteen äänet. Vain rauhallista käyttäytymistä tulee palkita. Jos tarvitsemaasi ääntä ei löydy ympäristöstäsi, voit ottaa kannettavan CD-soittimen mukaasi selkäreppuun ja soittaa ääniä ulkoilemisen aikana. Jatkossa sinun tulee harjoitella satunnaisesti pelottavien äänien kuuntelua sisällä, jotta koira opittu taito säilyy. Tavallisin omistajien tekemä virhe vastaehdollistamisharjoittelussa on liian nopea eteneminen voimakkaisiin ääniin, jolloin koiran pelkoreaktio saattaa palata tai vahvistua entisestään. Ota yhteys käytöshäiriöihin perehtyneeseen eläinlääkäriin tai terapeuttiin, jos tunnet, että ette edisty harjoituksissa toivomallasi tavalla. 7.2. Muistilista pelkojen poisherkistykseen a) Vältä kaikkia koiraasi pelottavia tapahtumia harjoittelujakson aikana, jotta niiden kohtaaminen ei tuhoaisi työsi tuloksia. Tämä tarkoittaa, että ukkosenpelkoon liittyvä harjoittelu tulee aloittaa aikaisin keväällä ennen kesän ukkosmyrskyjä. b) Käytä D.A.P.®-feromonivalmistetta terapian aikana alentamaan koirasi stressiä. c) Jos et pysty välttämään koiraasi pelottavia tapahtumia, ota yhteys käytöshäiriöihin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Tällöin terapiaan saatetaan yhdistää mielialalääkitys. d) Vahvista koirasi rentoutunutta käyttäytymistä vuolaasti, älä milloinkaan palkitse pelkäämistä. e) Älä pakota koiraasi kohtaamaan väkisin sitä pelottavaa asiaa. f) Älä rankaise koiraasi pelosta (pelkopissasta, ääntelystä ym.), se vain pahentaa asiaa ja saattaa tehdä koirastasi vihaisen. g) Älä pakota koiraasi poistumaan piilopaikastaan sen pelätessä. Koirasi pelätessä pyri käyttäytymään mahdollisimman normaalisti. Lohduttelu vahvistaa pelkokäyttäytymistä. 18 7.2.2. Ukkosen kammo Ukkosmyrskyn kammo on tavallisimpia äänikammojen aiheuttajia koirille ilotulitteiden ohella. Ukkoseen liittyvä pelkotila kehittyy koirilla usein voimakkaaksi kammoksi. Tähän vaikuttaa ukkosmyrskyn luonne, se on pitkäkestoinen (useita tunteja), jolloin jokainen paukahdus vahvistaa koiran pelkoa entisestään. Lisäksi ukkosmyrskyyn liittyy runsaasti eri elementtejä jyrinöiden ohella, joihin kammo on yhdistynyt, kuten välähdykset, tuulen ulina, voimakkaan sateen ääni, muutokset ilmanpaineessa ja on arvioitu, että koira kykenisi aistimaan jopa ilman sähköistymisen muutokset. Tyypillisesti ukkosta pelkäävät koirat ahdistuvat useita tunteja ennen myrskyn puhkeamista. Tämä ennakointikyky liittyy koiran hyvään kuuloon. Koira kykenee aistimaan ukkoseen liittyviä äänentaajuuksia, joita ihmisen korva ei kuule. Osa näistä taajuuksista kantautuu hyvin kauas ja koira oppii yhdistämään niiden kuulemisen myrskyn alkamiseen. Näiden seikkojen vuoksi ukkosen poisherkistäminen on vaikeampaa toteuttaa muihin äänipelkoihin verrattuna, koska ainoastaan ääni- ja valotehosteet kyetään liittämään harjoituksiin. Siksi onkin tärkeää, että ukkospelkoon puututaan ennen kuin se ehtii laajeta kaikkiin edellä mainittuihin ilmiöihin. Ukkosenkammon poisherkistäminen tapahtuu vastaavasti kuin muiden äänikammojen (katso 7.2.). Poisherkistämisessä soitetaan ukkosmyrskyn ääntä, johon tulee sisältyä sekä jyrinöitä että myös tuulen ja sateen ääntä. Voit tilata eläinlääkärisi kautta CD-levyn, joka sisältää ukkosmyrskyyn liittyviä ääniä. Ukkosen poisherkistämisharjoittelu tulee aloittaa viimeistään aikaisin keväällä, jotta sinulle jäisi riittävästi aikaa koiran vastaehdollistamiseen ukkosen ääniin. Kun olette suorittaneet huolella vastaehdollistamisharjoitukset ukkosenääniin (vie aikaa 1-2 kuukautta), on teidän seuraavaksi harjoiteltava eri valaisuolosuhteissa. Jatka vastaehdollistamisharjoituksia entiseen tapaan, mutta seuraavaksi harjoittelette aluksi hämärässä ja lopulta lähes täysin pimeässä huoneessa. Lisää tähän myös valojen räpäytyksiä. Pidä mielessä, että koiraasi ei ole tarkoitus pelästyttää, vaan jokainen valonräpäytys johtaa kehumisiin tai makupalan saamiseen. Jos olet toiminut oikein, koirasi oppii suhtautumaan ukkosenääniin luottavaisesti, jopa pimeässä huoneessa. Seuraavana vaiheena on huonojen ilmojen odotteleminen. Poisherkistäminen tehostuu, kun harjoitukset tehdään voimakkaiden sadekuurojen tai tuulisten ilmojen aikana, jolloin lisää myrskyn elementtejä voidaan yhdistää harjoitteluun. Kun koirasi on oppinut olemaan täysin rauhallinen voimakkaan sadeilman aikana pimeässä huoneessa jyrähdyksien kuuluessa stereoista, on se valmis kohtaamaan ensimmäisen oikean ukkosmyrskyn. Tätä varten sinun tulee hyvissä 19 ajoin sääennusteita seuraten kytkeä D.A.P.®-haihdutin pistorasiaan, mieluiten jo 1-2 viikkoa ennen ukkoskauden alkua. Toisena vaihtoehtona on D.A.P.® -suihkeen käyttö, jota suihkutetaan siihen tilaan, jossa koirasi on tarkoitus oleilla myrskyn aikana. Vaikkakin luomasi keinotekoinen ukkosmyrsky saattaa vaikuttaa sinusta hyvinkin aidolta, tunnistaa koirasi melkoisella varmuudella oikean ukkosen. Tämän takia olisi erittäin tärkeää, että voit olla koirasi seurassa ensimmäisten ukonilmojen aikaan, jolloin pääsette harjoittelemaan vastaehdollistamista oikeilla ärsykkeillä. Tee tuona päivänä muutamia lyhyitä harjoitteluja, että koirallesi palautuisi mieleen mielleyhtymät makupaloihin. Ukkosen aikana koiran rentoutunutta mielentilaa palkitaan entiseen tapaan. Missään vaiheessa et saa palkita tai lohduttaa koiraasi sen pelätessä. Tärkeintä on itse pysyä rentona, äläkä turhaan jännitä koirasi käyttäytymistä, koska koira reagoi hyvin herkästi mielentiloihisi. Jos koirasi kovasta harjoittelustanne huolimatta pelkää edelleen ukkosen aikana, täytyy sinun muistaa pidättäytyä suuremmilta tunteenpurkauksilta pettymyksesi äärellä. Tässä tapauksessa on parasta kääntyä asiantuntijan puoleen. Voimakkaimmissa peloissa terapian tueksi joudutaan koiralle usein liittämään mielialalääkitys, joka saattaa auttaa edistymään terapian loppuunsaattamisessa. Ennuste ukkosenpelon poisherkistämiselle on erittäin hyvä vain, jos omistaja on valmis panostamaan harjoitteluun ja on tämän lisäksi omaksunut oppimisteorian mukaiset oppimismekanismit. 7.2.3. Yksinjäämisen kammo Yksinjäämisen kammo on yleisin koiralla tavattava pelkoreaktio. Nämä koirat yksin jäätyään ahdistuvat voimakkaasti tai menevät paniikkiin, jonka seurauksena ne aloittavat ylenmääräisen haukkumisen tai ulvomisen. Toisinaan ne tuhoavat irtaimistoa sekä tekevät tarpeitaan sisälle. Haukkuvan koiran omistajat saattavat olla täysin tietämättömiä tästä koiran kiusallisesta tavasta, kunnes naapuri eräänä päivänä huomauttaa asiasta. Yksinjäämisen pelon laukaisevana ärsykkeenä toimii omistajan poistuminen kodista. Koira oppii yhdistämään poistumista ennakoivia tapahtumia (pukeminen, avainten äänet ym. valmistelut) itse poistumiseen, jolloin koira tietää, milloin se joutuu jäämään yksin kotiin. Yksinjäämisen poisherkistäminen tapahtuu vastaehdollistamistekniikalla, jossa ärsykkeenä toimii omistajan poistuminen kodista (alussa vain pariksi sekunniksi). Koska yksinjäämisen kammoon liittyy yleensä useita ongelmallisia tekijöitä, on osoittautunut, että omistajien on syytä hakeutua käytöshäiriöihin perehtyneen eläinlääkärin tai terapeutin vastaanotolle, jossa tapaukseen pystytään parhaiten paneutumaan. Henkilökohtainen terapiaohjelma muodostuu tavallisesti vastaehdollistamisharjoituksista, perheen aikataulujärjestelyistä, terapian aikana käytettävästä feromonivalmisteesta sekä mahdollisesta lääkityksestä. 7.2.4. Matkustamiseen liittyvä kammo 7.2.4.1. Taustaa matkustuspelolle Matkapelko on yleinen ongelma koirilla ja se vaikeuttaa omistajan ja koiran välistä yhteiseloa. Koirien matkapelkoa koskevassa tutkimuksessa (Gaultier & Pageat, 2003) selvisi, että 38,2 % matkapelosta kärsivän koiran omistajista koki lemmikkinsä ongelman rajoittavan vakavasti heidän normaalia elämäänsä. Autoilua kammoksuvat koirat ovat matkustamisen aikana erittäin ahdistuneita. Ne vastustelevat usein voimakkaasti autoon viemistä. Matkan aikana ne vapisevat ja kuolaavat, osa koirista oksentaa ja saattaa jopa tehdä tarpeitaan auton sisälle. Autossa vapaana oleva panikoiva koira aiheuttaa merkittävän turvallisuusriskin autossa olijoille. Koiran matkapahoinvointi ei ole pelkästään epämiellyttävää ja tuskallista koiralle, vaan myös kaikille muille matkustajille. Tästä syystä siihen tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti. Matkapelon taustalla on usein huonot autoilukokemukset tai autoilukokemusten täydellinen puute pentuvaiheen herkän kauden aikana. Toisena tekijänä voi olla 20 matkapahoinvoinnista kärsivän koiran tasapainoelimen liikeyliherkkyys, jolloin auton liike laukaisee huonovointisuuden koirassa. Molemmissa tilanteissa oireet ovat hyvin samankaltaisia ja vaikeasti toisistaan erotettavissa. Lopulta myös liikeyliherkkyys johtaa koiran matkustuspelon kehittymiseen pahoinvointikokemusten seurauksena. Liikeyliherkkyys - ylenmääräinen kuolaaminen - pahoinvointi - oksentaminen Matkustamiseen liittyvä kokemattomuus tai huonot kokemukset MATKUSTUSPELKO - läähättäminen, kuolaaminen - vapina, levottomuus - ääntely (haukkuminen, ulina) - yritys paeta autoilutilannetta - tarpeiden teko autoon, oksentelu Kaavio 7.2.4. Matkapelon syyt ja oireet Koiran matkapelko on helposti poisherkistettävissä, kunhan pahoinvointi ei aiheudu tasapainoelimen sairaudesta. Matkapelkoa voidaan helpottaa D.A.P.® feromoni-valmisteella. Tarvittaessa voidaan käyttää matkapahoinvointilääkettä eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Koirille ei ole olemassa omia lääkkeitä, vaan niille käytetään ihmisille rekisteröityjä valmisteita. Matkapahoinvointilääkitys aiheuttaa koirassa usein uneliaisuutta sivuvaikutuksena, minkä vuoksi monet omistajat välttelevät lääkkeen käyttöä. Uneliaisuus heikentää oppimista mahdollisessa terapiassa ja siitä on myös suurta haittaa kuljetettaessa koiraa autolla näyttelymatkoilla tai metsästysretkillä. Jos matkapahoinvointiin liittyy voimakkaita pelko-oireita, on matkustamiseen liittyvä pelko poisherkistettävä vastaehdollistamistekniikalla. Gaultierin ja Pageatin (2003) suorittamassa tutkimuksessa D.A.P.® -suihketta saavien koirien matkapelkoon liittyvät oireet (kuolaaminen, oksentaminen tai tarpeiden teko autoon) vähenivät merkittävästi kontrolliryhmän koiriin verrattuna. Tämän perusteella lievän matkustuspelon estoon riittää usein pelkkä D.A.P.® - suihkeen käyttö ennen matkan alkua. 7.2.4.2. Pentujen matkustuspelon ennaltaehkäiseminen Pennun totuttaminen matkustamiseen tulisi tapahtua mahdollisimman varhain, viimeistään 12 ikäviikkoon mennessä, jolloin oppimisen herkimmän ajanjakson katsotaan koirilla päättyvän. Autoiluun totuttelun kulmakiviä ovat alussa hyvin lyhyet autoilumatkat (vain joitakin satoja metrejä) yhdistettynä D.A.P.-suihkeen käyttöön. Suihkeen avulla pentu tuntee autossa oleilun turvalliseksi. Vältä pennun kuljettamista autossa aterioinnin jälkeen, koska täysimahaisena pentu on herkempi pahoinvoinnille. Suihkuta 8-10 suihkausta feromonia 15 minuuttia ennen matkustamista autoon siihen kohtaan, jossa aiot pentua kuljettaa (etupenkin lattiatilaan, koirahäkkiin, omaan housunlahkeeseen jne). Vahvista pennun reipasta käyttäytymistä autoilun aikana sitä kehumalla. Palkitsemisen avulla autoilusta muodostuu pennulle miellyttävä kokemus. 21 7.2.4.3. Matkustuspelon terapia Autossa matkustamista pelkäävä koira vastustelee autoon menoa ja tämän vuoksi pelko on poisherkistettävä terapialla. Ensimmäisessä vaiheessa suoritetaan muutamasta päivästä viikkoon kestävä rentoutusharjoittelu (katso kappale 7.1.). Harjoittele aluksi 20 metrin etäisyydellä autosta ja vähitellen lähestykää autoa harjoitusten sujuessa, kunnes koira kykenee istumaan muutaman metrin päästä autosta täysin levollisena. Seuraavaksi ruoki koiraasi auton vierellä muutamien päivien ajan, jonka jälkeen siirrä ruokkiminen auton sisään siten, että auton ovet ovat koko ajan auki. Vähennä koirasi ruoka-annosta kolmasosalla tämän vaiheen aikana, jolloin sen motivaatio ruokaa kohtaan kasvaa. Käytä D.A.P.® -suihketta autosi sisätilassa, kun opetat koiraasi syömään auton sisällä. 8 suihkausta auton sisätilaan 15 minuuttia ennen ruokintaa auttaa koiraa tuntemaan autoon nousemisen turvalliseksi. Kun koirasi syö auton sisällä ruokansa halukkaasti ilman epävarmuutta, voit vähitellen aloittaa autoiluharjoittelun. Jatkossa ulkoilulenkit alkavat aina auton kautta. Komenna koirasi autoon sisälle ja palkitse makupalalla. Laita auton ovet kiinni ja istahda ajajan paikalle muutamiksi sekunneiksi. Tämän jälkeen komenna koirasi ulos autosta ja jatkakaa ulkoilemista normaaliin tapaan. Tällä tavoin toimien autoon yhdistyy mukavia tunteita, koska siellä koira saa makupalan ja autoilu liittyy lenkille lähtöön. Seuraavassa vaiheessa autossa oloa pidennetään asteittain minuuttiin ja auton moottori käynnistetään ilman, että autolla ajetaan minnekään. Tässä harjoituksen vaiheessa on jälleen aika käyttää feromonivalmistetta varmistamaan, ettei koirasi säikähdä moottorin ääntä. Aloita autolla ajaminen vasta, kun koirasi pystyy olemaan täysin levollinen autossa moottorin käydessä. Aja ensimmäisillä kerroilla vain muutamia kymmeniä metrejä. Pidennä ajomatkoja asteittain ja pitenevät matkat tulisi aina päättyä koiraa miellyttävään kohteeseen, esim. koirapuistoon tms. Tällöin koira alkaa odottaa autoilua, koska auto mahdollistaa sille mukavaan paikkaan pääsyn. Koirien pelot autoilua kohtaan ovat hyvin vaihtelevia. Osalla harjoittelu voi viedä pidemmän aikaa, kun taas osa koirista selviytyy ohjelmasta jopa viikossa. Harjoituksissa etenemistä ei voida nopeuttaa, vaan sen mahdollistaa ainoastaan koirassa hiljalleen sammuva matkapelko. Harjoitusten aikana koiraa ei saa ottaa mukaan oikeille automatkoille. Koiran reaktioita on osattava lukea harjoittelun lomassa. Vain iloisesti autossa käyttäytyvä koira on voittanut pelkonsa. Koiraa ei kannata syöttää ennen matkustamista, koska ruokailu altistaa koiraa huonovointisuudelle. Jatkossa koiran luottamusta autoilua kohtaan pidetään yllä säännöllisillä lyhyillä autoilumatkoilla ja pitkien matkojen ajaksi on jatkossakin hyvä suihkauttaa D.A.P.® - feromonivalmistetta auton sisätiloihin. 22 8. Pelkojen ennaltaehkäisy 8.1. Käytösongelmien seuraukset Käytösongelmat muodostavat koiran henkeä uhkaavan tekijän silloin, kun omistajalla ei ole keinoja puuttua tilanteeseen, eikä hän kykene suvaitsemaan ongelmaa. Käytösongelmat ovat yleisimmistä "tappavista taudeista" lemmikkieläimillä. Arviolta 25 % kaikista koirien ja kissojen hylkäämisistä tai lopetuksista johtuu lemmikin ongelmallisesta käyttäytymisestä ja alle 2 -vuotiaan koiran yleisin kuolinsyy on käytösongelma. Näitä lukuja osaltaan synkentää se, että omistajat usein pyrkivät pärjäämään pelkäävän koiransa kanssa viimeiseen saakka ja hakevat apua ongelmiin vasta, kun pelko on kehittynyt kammoksi ja laajentunut moniin muihinkin ilmiöihin. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, on koiranpennun sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta tärkeää, että pennut ovat emän ja oman pentueen jäsenten lisäksi tekemisissä eri-ikäisten ihmisten kanssa ja voivat elää virikkeellisessä ympäristössä 3-12 viikon iässä. Tämän mahdollisuuden epääminen pennulta johtaa herkästi koirassa epänormaalin käyttäytymisen kehittymiseen. Näiden edellä mainittujen seikkojen takia on itsestään selvää, että käytösongelmien ennaltaehkäiseminen on erittäin kannattavaa niin kasvattajille kuin uuden pennun omistajillekin. 8.2. Kasvattajan rooli Kasvattajille on kunnia-asia tuottaa jalostuksellisesti arvokkaita pentuja. Sen sijaan osa kasvattajista ei tiedä, että he voivat hyvin suuressa määrin vaikuttaa pentujen kehitykseen tarjoamalla pennuille kolmen viikon iästä alkaen virikkeellisen ympäristön. Useinkaan tähän ei kulu kohtuuttomasti aikaa, vaan kyse on enemmänkin käytännön järjestelyistä kotona tai kennelissä. Kahden - kolmen viikon iässä pennut alkavat liikehtiä yhä enemmän ja ne kehittyvät nopeasti ympäristön ärsykkeiden myötävaikutuksesta. Tässä iässä pennut on syytä altistaa pienelle stressille, kuten valojen sytytykselle ja sammuttamiselle, lämpötilan vaihteluille ja ihmisten läheisyydelle. Pennut on punnittava ja niiden hyvinvointi on tarkastettava päivittäin, jolloin niitä voi helposti samalla kosketella ja käsitellä. Kun pennut aloittavat liikkumisen pesäalueellaan, tulee sinne sijoittaa erilaisia uusia esineitä niiden tutkittavaksi. Sanomalehdistä voidaan rakentaa esteitä, jotka ne joutuvat kiertämään tai ylittämään. Erilaisiin purkkeihin voi piilotella pienen pieniä makupaloja jne. Tehtäväradoista ei tule tehdä liian monimutkaisia, vaan kyse on lähinnä alueen virikkeellistämisestä. Pentujen tulee tutustua myös erityyppisiin ääniin kolmen viikon iästä lähtien. Ääniksi käy aluksi normaalit kodinkoneiden (tiskikone, kattiloiden kolinat, imuri, wc:n huuhteleminen) äänet ja tämän jälkeen ulkona kuuluvia ääniä voi soittaa nauhurista aluksi vaimeana ja vähitellen äänen tasoa nostaen. Esim. kappaleessa 7. esiteltyjä ukkosen ja ilotulitusrakettien äänilevyjä voit käyttää tässä hyväksi. Ääniä soitettaessa tulee pitää mielessä, että emän tulee olla täysin tottunut ääniin jo ennestään, koska muuten emän pelästyessä myös pennut pelästyvät ääniä. Lisäksi äänenvoimakkuus tulee olla aluksi alhainen. Äänien aikana pennuille on hyvä tarjota syötävää. Erilaisiin ihmisiin ja muihin lemmikkeihin tutustuminen tulee aloittaa viimeistään 5 viikon iässä (mieluummin viikolla 4), koska pian tämän jälkeen pennuille kehittyy vierastamisen taito. Eri-ikäisten ihmisten tulisi käsitellä pentuja ja etenkin uudet omistajat on syytä pyytää tutustumaan pentuihin. Lopulta ulkomaailmaan totuttelu aloitetaan 5 viikon iässä. Aluksi pennut syötetään kaulapanta kaulassa, jolloin ne tottuvat sen käyttöön luonnollisesti. Autossa matkustamiseen pennut on syytä totuttaa jo kasvattajan toimesta. Aluksi pennut otetaan autoon vain hetkeksi ja ajetaan muutamia kymmeniä metrejä. Pentuja ei tule ruokkia ennen matkustamista ja autoon on hyvä suihkuttaa D.A.P.® - feromonivalmistetta 15 minuuttia ennen matkan alkua. Hyvin sosiaalistunut pentu on ilo sekä kasvattajalle että myös uusille omistajille. pelkojen ennaltaehkäisy 23 8.3. Pentu tulee taloon Pentu on helposti totutettavissa uuteen asuinympäristöön kahdeksan viikon ikäisenä. Tämä on myös meillä käytössä oleva luovutusikä ja ei ole mitään syytä pitkittää pennun noudon ajankohtaa. Aluksi pentu on hämillään ja jopa ahdistunut laumastaan eroon joutuessaan, mutta rauhallisessa ympäristössä pentua kannustaen se tottuu usein parissa päivässä uuteen kotiinsa. Tottumista voidaan helpottaa hankkimalla kotiin hyvissä ajoin D.A.P.® -haihdutin, joka kytketään päälle vähintään kaksi päivää ennen suunniteltua pennun noutoa. Feromonin aistiessaan pentu tuntee uuden ympäristön turvalliseksi ja sen kokema stressi lievittyy. Lisäksi pennulle on syytä järjestää oma makuupaikka lähelle D.A.P.® -haihdutinta. Pennun saavuttua uuteen kotiin, tulisi omistajien aloittaa pennun totuttaminen erilaisiin tapahtumiin; hoitotoimenpiteisiin, yksinoloon, eri-ikäisiin ihmisiin, toisiin koiriin (valvottaessa), kulkuneuvoihin, polkupyöriin jne. Lista on loputon ja mielikuvitusta käyttäen pennun virikkeellistäminen monipuolistuu. Totuttamisessa on tärkeää itse käyttäytyä rauhallisesti ja rohkaisemalla pentua saada sen kiinnostus heräämään. Tutustumisen yhteydessä tarjotut makupalat varmistavat myönteisen mielleyhtymän muodostumisen. Tällöin pentu oppii suhtautumaan uusiin tilanteisiin ilman pelkoa ja oppii samalla luottamaan omistajiinsa. Äänien suhteen riskirotuihin kuuluvat pennut on tärkeää totuttaa erilaisiin ääniin jo ennen 12 viikon ikää, mielellään kasvattajan toimesta 5 viikon iässä. Erilaisiin ääniin tutustumisen aloitat pennun rauhallista käyttäytymistä vahvistaen. Makupalat, leikit ja feromonivalmisteet ovat oiva keino muodostaa ääniin positiivinen mielleyhtymä. Ääniin totuttelussa voit käyttää hyväksi tarjolla olevia CD-levyjä, joista voit soittaa ilotulitusrakettien sekä ukkosen ääniä aluksi hyvin vaimeasti soittaen. Pidä mielessä, että pennut oppivat erittäin herkästi hyväksymään kaikenlaisia ääniä pentuvaiheen aikana, mutta oppivat myös niitä helposti pelkäämään, jos äänet esitellään niille väärällä tavalla. Tämän takia sinun tulee huolellisesti tutustua kappaleissa 3, 4 ja 5 esitettyihin menetelmiin välttääksesi karikot harjoittelun aikana. Muistathan tarkkailla pentusi reaktioita järjestämiesi tapahtumien aikana ja palkitse ainoastaan pennun hyvää käytöstä. Pentu on kuitenkin vain pentu, joten harjoittelunne tarkoituksena ei ole uuvuttaa pentua uusilla tapahtumilla. Joka päivä jotakin -periaatteella ehdit totuttaa pentusi kaikkiin arkiasioihin ensimmäisten viikkojen aikana. Totuttelun aikana (katso kappale 6.) käytettävät feromonivalmisteet auttavat pentuasi tuntemaan uudet tilanteet ennestään tutuiksi ja niiden käytön yhdistäminen uusien asioiden totutteluun turvaa päämääränne saavuttamisen. 8.4. Parvovirusriski Suomessa on edelleen vallalla käsitys, että nuori pentu tulee pitää muista koirista erillään aina toiseen rokotuskertaan asti. Tästä johtuen suurella osalla koirista on sosiaalistuminen vieraisiin koiriin, ihmisiin ja eri tapahtumiin jäänyt puutteelliseksi, koska toiseen rokotuskertaan (16 viikkoa) tultaessa koirien sosiaalistumiseen herkkä kausi on ehtinyt päättyä. Nämä koirat suhtautuvat luontaisesti pelokkaasti tai jopa aggressiivisesti uusiin kokemuksiin lopun ikänsä ja myöhemmin tätä piintynyttä tapaa on erittäin vaikeaa korjata. Rokottamattoman pennun vieminen yleisiin koirapuistoihin tai muihin koiratilaisuuksiin on riski ja tämänkaltaisia paikkoja omistajien tulee jatkossakin välttää siihen saakka, kunnes pentu on saanut tarpeelliset rokotukset. Tästä huolimatta pentu on mahdollista totuttaa eri tapahtumiin täysin turvallisesti, kunhan huomioidaan muutamat tärkeät asiat. Emän rokottaminen ennen astutusta nostaa emässä vasta-ainepitoisuudet korkeaksi ja näitä emänpuoleisia vasta-aineita pentu saa istukan ja ternimaidon kautta, jolloin ne suojaavat pentua parvolta. Tämän vuoksi omistajien on syytä tiedustella kasvattajalta emän edellisen rokotusten ajankohtaa, koska emänpuoleisten vasta-aineiden määrästä riippuu, miten pitkään pennut ovat taudeilta suojassa. Yleensä suoja kestää 9-12 viikon ikään, joskus jopa 16 viikon ikään asti. 24 20 Nuori pentu on syytä sosiaalistaa pelkästään niihin koiriin, joiden taustat omistaja ennestään tietää. Koirien tulee olla säännöllisesti rokotettuja kotikoiria, jotka käyvät harvoin ns. riskipaikoissa. Tällöin niihin tutustumista voidaan pitää turvallisena nuorelle pennulle. Se, että omistaja tuntee koirat jo ennestään, on tärkeää myös siksi, ettei pentu saa koirista kielteisiä kokemuksia. Arka tai aggressiivisesti pentua kohtaan käyttäytyvä koira ei ole pienelle pennulla paras mahdollinen malli saatikka kumppani. Pentu on mahdollista rokottaa parvoa vastaan jo 6 viikon iästä alkaen eläviä parvoviruksia sisältävällä rokotteella. Sosiaalistumisen turvaamiseksi annettu rokote antaa hyvän suojan parvoa vastaan, mutta rokotuksesta huolimatta tulee olla varovainen kuljetettaessa pentua yleisillä paikoilla, koska on myös muita tauteja, jotka voivat tarttua koiraan. Jos pentu päätetään varmuuden maksimoimiseksi rokottaa parvovirusta vastaan, otollinen ajankohta tälle rokotukselle on noin kahdeksan viikon iässä, jolloin seuraavat rokotukset pennulle annetaan 12 ja 16 viikon ikäisenä. Näitä edellämainittuja periaatteita noudattaen nuorenkin pennun sosiaalistuminen muihin koiriin on turvallista ja onnistuneesta sosiaalistumisesta ja totuttamisesta saatava hyöty on moninkertainen pieneen sairastuvuusriskiin verrattuna. 25 9. Kirjallisuusluettelo: Abrantes RAB: The expression of emotion in man and canid. In: Edney ATB (ed): Canine Development Througout Life. Waltham Symposium,. J Sm Anim Pract 28:1030-1036, 1987. Althaus T: The development of a harmonic owner - dog relationship. In: Edney ATB (ed): Canine Development Througout Life. Waltham Symposium. J Sm Anim Pract 28:1056-1062, 1987. Ashdown RR: Symposium on canine recto-anal disorders. I. Clinical anatomy. J Small Anim Pract. 9: 315.322, 1968. Bear MF, Connors BW & Paradiso MA: Neuroscience, Exploring the Brain. Lippincott Williams and Wilkins, UK, 1996. Beaver BV: Canine social behavior. In: Canine Behavior, a guide for veterinarians, WB Saunders Co, UK, 1998. Beggs JM, Brown TH, Byrne JH, LeDoux JE, LeBar K & Thompson RF: Learning and Memory: Basic Mechanisms. In: Zigmond MJ (Ed): Fundamental Neurosience. Academic Press, San Diego,California,USA, 1999. Bekoff M: Ground scratching by male domestic dogs: a composite signal. J Mammal 60:847-848, 1979. Blackshaw JK: Abnormal behavior in dogs. Aust Vet J 65(12):393-394, 1988. Borchelt PL & Voith VL: Punishment. The Compendium on Contnuing Education 7:780-788, 1985. Borchelt PL & Voith VL: Diagnosis and Treatment of Separation - Related Behavior Problems in Dogs. Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 12(4):625635, 1982b. Castren H: Kotieläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi. Helsingin Yliopiston Maaseudun tutkimus - ja koulutuskeskus, Julkaisuja 52, Mikkeli, 1997. Coren S: The intelligence of Dogs: Canine Consciousness and Capabilities. Simon & Schuster,New york 1994. Dehasse J: Sensory, emotional and social development of the young dog. The Bulleti For Veterinary Clinical Ethnology 2(1-2):6-29, 1994. Fox MW & Stelzner D: Behavioral effects of differential early experience in the dog. Anim Behav 14:273-281, 1966. Frank DF, Erb HN & Houpt KA: Urine spraying in cats: presence of concurrent disease and effects of a pheromone treatment. App Anim Behav Sci 61: 263-272, 1999. Frank H & Frank MG: On the effects of domestication on canine social development and behavior. Appl Anim Ethol. (8):507-525,1982. Gaultier E & Pageat P: Effects of a synthetic dog appeasing pheromone (DAP) on behaviour problems during transport. Proceedins of the 4th International Veterinary Behavioural Meeting, Caloundra, Australia, p.33-35, 2003. Gaultier E & Pageat P: Tretment of Separation-Related Anxiety in Dogs with a Synthetic Dog Appeasing Pheromone - Preliminary Results. In: Dehasse J, Biosca Marce E, editors. Proceedings of the 8th ESVCE Meeting on Veterinary Behavioural Medicine. Paris: Publibook, p.49-54, 2002. Gaultier E, Pageat P & Tessier Y: Effect of a feline appeasing pheromone analogue on manifestatiopns of stress in cats during transport. In: Veissier I, Boissey A, editors. Proceedings of the 32nd Congress of the International Society for Applied Ethology, Clermont-Ferrand, 1998. INRA; p.198, 1998. Gaultier et al.: Comparison of the efficacy of a synthetic dog-appeasing pheromone with clomipramine for the treatment of separation-related disorders in dogs, The Veterinary Record, April 23, 2005. Griffith CA, Steigerwald ES & Buffington CA: Effects of a synthetic facial pheromone on behavior of cats. JAVMA 217(8): 1154-1156, 2000. Gunn-Moore DA & Cameron ME: Apilot study using synthetic feline facial pheromone for the management of feline idiopathic cystitis. Journal of Feline Medicine and Surgery 6: 133-138, 2004. Heath S: Puppies in your practice. Veterinary Practice Nurse 4(3):29-30, 1992. Hetts S, Clarc JD & Calpin JP: Influence of housing conditions on beagle behaviour. Appl Anim Behav Sci 34: 137-155, 1992. Horwitz DF: Diagnosis and Treatment of Canine Separation Anxiety and the Use of Clomipramine Hydrochloride (Clomicalm). J Am Anim Hosp Assoc 36(3-4):107-109, 2000. Horwitz DF: Counseling pet owners on puppy socialization and establishing leadership. Vet Med (2):149-156,1999. Horwitz DF: Animal Behaviour Case of the Month. JAVMA 205(7):989-990, 1994. Hoskins JD: Performance of a New Generation Canine Parvovirus Vaccine in Rottweiler Puppies. Canine Practice 22(4): 29-31, 1997. Houpt KA: Development of behaviour. In: Domestic Animal Behavior for Veterians and Animal Scientists. Iowa State University Press, Ames, Iowa, 1998. Houpt KA: Companion Animal Behavior: a review of dog and cat behauvior in the field, the laboratory and the clinic. Cornell Vet. 75:248-261, 1985. Hubrecht RC: Enrichment in puppyhood and its effects on later behavior of dogs. Lab Anim Sci 45: 70-75, 1995. Hunthausen W: Evaluating a feline facial pheromone analogue to control urine spraying. Vet Med 95:151-155, 2000. Hydbring-Sandberg E, von Walter L, H^glund K, Svartberg K, Swenson L & Forkman B: Physiological reactions to fear provocation in dogs. Journal of Endocrinology 180:439-448, 2004. Jagoe A & Serpell J: Owner characteristics and interactions and the prevalence of canine behaviour problems. Appl Anim Beh Sci 47:31-42, 1996. Juarbe-Diaz SV: Assessment and treatment of excessive barking in the domestic dog. In: Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 27(3):515-531, 1997. Kandel ER, Schwartz JH & Jessell TM: Essentials of neural science and behavior. McGraw-Hill Publishing Company, UK, 1995. Knudsen EI: Early experience and critical period. In: Fundamental of Neuroscience. Harcourt Brace & Company, San Diego, California: 237-652, 1999. Landsberg G: Behavior problems in pets: A growing veterinary concern. Vet Med 10:988, 1991. Lindell EM: Diagnosis and tretment of destructive behavior in dogs. In: Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 27(3):533-547, 1997. Markwell PJ & Thorne CJ: Early behavioral development of dogs. In: Edney ATB (ed): Canine Development Througout Life. Waltham Symposium,. J Sm Anim Pract 28:984-991, 1987. McCobb EC, Brown EA, Damiani K & Dodman NH: Thunderstorm Phobia in Dogs: An Internet Survey of 69 Cases. J Am Anim Hosp Assoc 37:319324, 2001. McKeown D & Lueschter A: Canine competive aggression- A clinical case of "sibling rivalry". Can Vet J 29(4):395, 1988. Mills DS & Mills CB: Evaluation of a novel method for delivering a synthetic analogue of feline facial pheromone to control urine spraying by cats. Veterinary record 149: 197-199, 2001. Mills DS & White JC: Long-term follow up of the effect of a pheromone therapy on feline spraying behaviour. Veterinary Record 147: 746-747, 2000. Mills DS: Using learning theory in animal behavior therapy practice. In: Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 27(3):617-635, 1997. Nack RA: Managing separation anxiety in a dog. Vet Med (9):704-716, 1999. Nott HMR: Behavioural development of the dog. In: The Waltham Book of Dog and Cat Behaviour, Ed. Thorne C, Pergamon Press, England, 1992. O`Farrell V: Manual of Canine Behaviour. BSAVA Publications, Cheltham, England, 1992. Ogata N & Yakeuchi Y: Clinical Trial of a Feline Pheromone Analogue for Feline Urine Marking. J Vet Med Sci 63(2): 157-161, 2001. Overall KL: Clinical Behavioral Medicine for Small Animals, Mosby. Maple-Vail book Mfg Group, Missouri, 1997a. Pageat P: Pheromonotherapy: A new biological approach to behaviour problems. BSAVA Congress, Scientific Proceedings, 148-149, 2004. Pageat P & Gaultier E: Curent research in canine and feline pheromones. Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 33:187-211, 2003. Pageat P: Functions and uses of the facial pheromones in the treatment of urine marking in the cat. In: Johnston D, Waner T, editors. Proceedings of the XXIst Congress of the World Small Animal Veterinary Associaton, Jerusalem, 1996. Price EO: Behavioral development in animals undergoing domestication. Appl Anim Beh Sci 65:245-271, 1999. Rikula U & Sihvonen L: Koirien parvorokotukset. Suomen Elinlkrilehti 100(5): 309-311, 1994. Scott JP: Critical Periods in Behavioral Development. Science138(3544): 949-957, 1962. Seksel K: Puppy Socialization classes. In: Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 27:465-477, 1997. Sheppard G & Mills DS: Evaluation of dog-appeasing pheromone as a potential treatment for dogs fearful of fireworks. Veterinary Record 152: 432436, 2003. Simpson BS: Canine communication. In: Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 27(3):445-463, 1997a. Stur I: Genetics aspects of temperament and behaviour in dogs. In: Edney ATB (ed): Canine Development Througout Life, Waltham Symposium. J Sm Anim Pract 28:957-964, 1987. Thorne CJ: Evaluation and domestication. In: The Waltham Book of Dog and Cat Behaviour, Ed. Thorne C, Pergamon Press, England, 1992. Tuber DS, Hothersall D & Peters MF: Treatment of Fears and Phobias in Dogs. In: Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 12(4):607-622, 1982. Voith VL: Principles of Learning. In: Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 2(3):485-506, 1986. Voith VL & Borchelt PL: Fears and Phobias in Companion Animals. Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 15(3):209-218, 1985c. Voith VL & Borchelt PL: Introduction to Animal Behavior Therapy. Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 12(4):565-571, 1982a. Voith VL: Learning principals and behavioral problems. Modern Vet Pract (7):553-555, 1979. Walker R, Fisher J & Neville P: The treatment of phobias in the dog. Appl Anim Beh Sci 52:275-289, 1997. Young MS: The evolution of Domestic Pets and Companion Animals. Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 15(2):297-309, 1985. Young MS: Treatment of Fear-Induced Aggression in Dogs. Vet Clin of North Am: Sm Anim Pract 12(4):645-653, 1982. Zigmond MJ, Bloom FE, Landis SC, Roberts JL & SquireLR: Fundamental of Neuroscience. Harcourt Brace & Company, San Diego, California: 237652, 1999. Volmerr PJ: Puppy rearing - 9: Early stimulation. Vet Med (11):307-311, 1979. lähteet 26 27 muistiinpanoja Luonnollinen tapa totuttaa koiraa uusiin ja pelottaviin tilanteisiin Yksinolo, äkilliset kovat äänet, matkustaminen ja pennun saapuminen uuteen kotiin. D.A.P.®-haihduttimesta tai suihkeesta ilmaan leviävä feromoni muistuttaa koiraemon erittämää pentuja tyynnyttävää hajuainetta. D.A.P.® vaikuttaa pentuun ja aikuiseen koiraan siten, että uudet ja pelottavat tilanteet tuntuvat koirasta ennestään tutuilta. D.A.P. ® auttaa koiraa mm. sopeutumaan uusiin tilanteisiin, yksinoloon, matkustamiseen. D.A.P.® auttaa koiraa sietämään äkillisiä kovia ääniä, esim. ukkosta ja ilotulitusta. D.A.P.®-haihdutin liitetään pistorasiaan siihen huoneeseen, jossa koira viettää eniten aikaansa. Yksi pullo riittää noin neljän viikon ajan. Siellä, missä ei ole sähköä, mm. autossa tai ulkona, voidaan käyttää D.A.P.®pantaa tai suihketta. D.A.P.®-tuoteperhe: haihdutin, vaihtopullo, panta ja suihke. Apteekista, eläinlääkäreiltä ja hyvinvarustetuista eläintarvikeliikkeistä. VETCARE OY PL 99 24101 Salo faksi 020 144 3369 vetcare@vetcare.fi www.vetcare.fi 10.2008 Dog Appeasing Pheromone koiraa tyynnyttävä feromoni